Blogi, Ajatuksia

Maanantaina 20.10.2008

Hei kaikille,

En ole voinut aiemmin kirjoittaa, koska blogin kanssa on ollut hieman ongelmia. Nyt se näyttää lopulta toimivan.

Vaalien loppusuora on alkanut. Ensikertalaiselle kuntavaaliehdokkaalle tämä on ollut mielenkiintoinen kokemus. Olen vastannut Aamupostin, Hesarin, MTV3:n, YLE:n sekä IRC-gallerian vaalikoneisiin. Panostin erityisesti vastausten perusteluihin - käykää tutustumassa.

Syys-lokakuun aikana olen ollut useita kertoja Kokoomuksen teltalla lauantaitorilla sekä pari kertaa Korva-kahvilassa entisen postin tiloissa, sekä käynyt paljon mielenkiintoisia keskusteluja.

Tällä viikolla on koulujen syysloma ja olen lasten kanssa. Tiistaina ja keskiviikkona olen lähiopinnoissa Tampereen yliopistolla, lapset mukana ja yötä hotellissa.

Olen kirjoitellut muutaman vaalikynän Aamupostiin, yritän saada ne kaikki jutut imuroitua tänne tällä viikolla.

Pysykää kanavalla !

-veli-

20/10 2008 14:20

Aamupostin vaalikynä-palstalle 19.10.2008 lähetetty juttu (tulossa)

Kaikki ilmapallot ovat oikeanvärisiä

Tori- ja muissa tapahtumissa olen kohdannut monia hyvinkääläisiä ja keskustellut heidän kanssaan. Monilla ihmisillä on tarve keskustella ihan tavallisista asioista. Näitä, yleensä iäkkäämpiä henkilöitä, olen tavannut lähes jokaisena torilauantaina ja heistä ollut hyviä tuttuja.

Myös moni saamaansa kohteluun ja palveluun turhautunut, pettynyt ja jopa katkeroitunut on vuodattanut murheitaan minulle. Jotkut keskustelut ovat venyneet jopa tunnin mittaisiksi. Yhdessä tapauksessa olen ottanut ongelman selviteltäväkseni ja hoitaakseni.

Torilla ovat eri puolueiden teltat vierekkäin, omissa väreissään ja hyvässä sovussa. Kerran eräs rattaita työntävä äiti lähestyi telttaamme ja vierellä kävelevä lapsi sanoi, että haetaan sininen ilmapallo. Äiti sanoi pallojen olevan vääränvärisiä ja ohitti paikan sivuilleen katsomatta. Lapsi vilkuili vielä taaksepäin sinisiä palloja. En ehtinyt seurata, mitkä ilmapallot olivat siinä perheessä oikeanvärisiä. Onneksi monet isät ja äidit hakivat kaiken värisiä palloja eri puolueiden teltoilta.

Kokemukseni ensimmäisestä kerrasta kuntavaaliehdokkaana ovat myönteisiä. Tuo ilmapallo-tapaus sekä muutamien vaalikynien tekstit osoittavat, että jotkut haluavat vielä ylläpitää vastakkainasettelua yhteiskunnassa. Mielestäni se ei enää kuulu tähän päivään. Ainoa tapa ylläpitää ja kehittää yhteiskunnan palveluja ja hyvinvointia on yhteistyö.

Meistä suurin osa kuuluu samaan keskiluokkaan, arvomaailmasta ja puoluekannasta riippumatta. Kaiken vaurauden keskellä yhteiskunta ei mielestäni ole hoitanut perustehtäväänsä kunnolla, koska Suomessa on vielä köyhyyttä ja leipäjonoja. Eläkeläisten, vanhusten, vammaisten, asunnottomien, työttömien, tukea tarvitsevien lapsiperheiden sekä muiden heikommalla olevien asiat on mahdollista saada kuntoon, jos sitä oikeasti halutaan.

Yhteistyön voimavarat tulisikin keskittää heikompiosaisten asioiden kuntoon laittamiseen. Se on ainoa tapa pysäyttää uhkaava kahtiajakautumisen kehitys yhteiskunnassa. Sosiaalinen turvallisuus on yhtä tärkeää kuin katuturvallisuus. Mikäli nykyinen kehitys jatkuu, kahtiajaon heikommalle puolelle jäävien luottamus yhteiskuntaan murenee entisestään. Se puolestaan synnyttää kasvupohjaa erilaisille alakulttuureille, mikä lisää erilaisia yhteiskuntarauhaa horjuttavia ilmiöitä. Tästä on monia esimerkkejä muualla Euroopassa.

Omasta puolestani toivotan vaalimenestystä kaikenvärisille hyvinkääläisille ilmapalloille. Mikään väri ei ole toista oikeampi tai väärempi. Tehdään järkevää yhteistyötä hyvinkääläisten parhaaksi.

Veli Hukkanen
ylikomisario, Itäkeskuksen poliisipiirin johtaja
Kokoomus Hyvinkää

24/10 2008 9:58

Aamupostin vaalikynä-palstalle 14.10.2008 lähetetty juttu (tulossa lehteen)

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus

Valtakunnallisen nuorisobarometrin 2008 pääteemana on nuorten suhde kuntaan ja paikalliseen vaikuttamiseen. Kyselytutkimuksen mukaan alle 30-vuotiaista vain harvoille politiikalla ja ylipäätään vaikuttamisella on olennaisen tärkeä merkitys. Neljä prosenttia oli hyvin kiinnostunut kunnallispolitiikasta, ja ainoastaan joka kolmas kokee saaneensa riittävästi valmiuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen peruskoulussa ja toisen asteen koulussa.

Äänestysaktiivisuus on jatkuvasti hiipunut sekä keski-ikäisten että nuorten keskuudessa. Suomalaisten passiivisuus näkyy monessa yhteydessä. Olen toiminut seitsemän vuoden ajan lasteni koulun vanhempainyhdistyksessä. Paavolan koulussa on noin 250 oppilasta. Lasten vanhempien määrä on siis noin 500 henkilöä. Tuosta valtavasta massasta on vaikea saada uusia äitejä ja varsinkin isiä mukaan vanhempainyhdistyksen toimintaan. Tilanne on sama muissa Hyvinkään kouluissa. Samoin Helsingissä, jossa olen ammattini puolesta tehnyt yhteistyötä koulujen kanssa.

Ymmärrän isien ja äitien kiireet. Moni heistä vie ja tuo lastaan harrastuksiin tai harrastaa itse. Välillä pitää viettää aikaa perheen kanssa ja levätä. Mutta sittenkin. Kodin ja koulun aito yhteistyö edellyttää aktiivisuutta sekä koululta että vanhemmilta. Rehtorien ja koulujen on syytä tehdä kriittistä itsearviointia sen suhteen, onko vanhempia kannustettu yhteistyöhön sekä sanoin että teoin. Kun lapseni aloittivat koulun, kukaan ei esimerkiksi sanonut, että perusopetus on julkista ja isät ja äidit ovat tervetulleita sitä seuraamaan milloin tahansa.

Vanhempien passiivisuus ja aktiivisuus tarttuu lapsiin. Lapsi ja nuori saa yhteiskunnassa toimimisen mallinsa kotoa; muun muassa lähimmäisistä välittämisen –mallin sekä yhteisistä asioista ja ympäristöstä huolehtimisen mallit. Suurimmassa osassa hyvinkääläisiä koteja perusarvot ja -mallit ovat kohdallaan. Miten tavoittaa niiden kotien vanhemmat, jotka eivät ole kentän reunalla, vanhempainyhdistyksessä tai missään yhteisöllisissä asioissa mukana. Moni näistä vanhemmista ei tule edes vanhempainiltoihin, vaikka juuri heidän olisi syytä tulla.

Nuorisobarometrin vastaajista lähes 40 prosenttia ei koe mitään puoluetta läheiseksi tai ei osaa sanoa, mitä puoluetta äänestäisi kunnallisvaaleissa. Kuuluvatko he nukkuvien puolueen nuoriso-osastoon ja myöhemmin keski-ikäisten. Toivottavasti eivät.

Kaikkien lasten ja nuorten kanssa toimivien tulisi ottaa yhteisöllistä vastuuta heistä. Pitkän linjan nuorisotutkija Tommi Hoikkalan mielestä suomalaisten pitäisi uskaltaa puuttua lähipiirinsä tapahtumiin nykyistä hanakammin (HS ja AP 10.10.2008) . Hoikkala kehottaa aloittamaan kunnollisen kasvatuskeskustelun siitä, millaisiksi me kasvatamme lapsiamme. Suomalainen kasvatus perustuu puuttumattomuuteen, ja sille pitäisi tehdä jotain.

Passiivisuus ja puuttumattomuus näyttävät olevan liiaksi vallalla kotien kasvatuksessa ja yhteiskunnan suhtautumisessa lapsiin ja nuoriin. Aktiivisuus, puuttuminen, aito kohtaaminen ja kuuleminen viestivät välittämistä. Sitä lapset ja nuoret tarvitsevat. Tämän päivän lapset ovat isiä, äitejä ja päättäjiä tulevaisuudessa. Meidän tehtävämme on tukea heitä nyt.

Veli Hukkanen
ylikomisario, Itäkeskuksen poliisipiirin johtaja
Kokoomus Hyvinkää

24/10 2008 10:05

Aamupostin vaalikynä-palsta 23.10.2008 (julkaistu)

VANHEMPAINYHDISTYKSET KANTAVAT HUOLTA PERUSOPETUKSEN TILANTEESTA

Nimimerkki ”Muka lapsen parhaaksi” kysyi Lukijalta-palstalla, että kuka vaaliehdokkaista on kiinnostunut peruskoulun tilasta (AP 10.10.2008).

Koulujen vanhempainyhdistykset ovat jo pitkään olleet huolestuneita peruskoulun ja perusopetuksen tilanteesta Hyvinkäällä. Vanhempainyhdistykset tekevät yhteistyötä omien koulujensa rehtorin ja johtoryhmän kanssa. Useita vuosia jatkuneet opetustoimen säästöt ovat vaikeuttaneet koulujen toimintaa monella tavalla.

Esimerkiksi Paavolan koulussa, jonka kouluyhdistyksessä olen ollut seitsemän vuotta, riittävää tuki- ja erityisopetusta ei ole voitu järjestää kaikille tarvitseville säästötoimien johdosta. Muun muassa maahanmuuttajataustaiset lapset kärsivät tilanteesta. Myös kouluavustajia tarvittaisiin kipeästi lisää.

Uuden opetusmateriaalin hankintamahdollisuudet ovat heikentyneet rahoituksen vähennyttyä. Opetusryhmien koon pitäminen yhdelle opettajalle hallittavana on kriittinen menestystekijä opettajien jaksamisen ja lasten oppimisen kannalta.

Huoli opetustoimen useita vuosia jatkuneiden säästöjen vaikutuksista kasvoi niin suureksi, että vanhempainyhdistykset perustivat Hyvinkään koulujen yhteisen vanhempainrenkaan pari vuotta sitten. Vanhempainrengas on laatinut yhteisiä kannanottoja, jotka on toimitettu opetuslautakuntaan ja kaupungin johdolle vuosina 2007-2008. Yhteistyötä on tehty muun muassa opettajien ammattijärjestön OAJ:n kanssa.

Useat kuntavaaliehdokkaat ovat olleet lastensa koulun vanhempainyhdistyksen toiminnassa mukana. Varmasti jokainen heistä valituksi tullessaan ajaa kaupunginvaltuustossa asioita lasten ja perusopetuksen parhaaksi.

Veli Hukkanen
ylikomisario, Itäkeskuksen poliisipiirin johtaja
Kokoomus Hyvinkää

24/10 2008 10:11

Aamupostin vaalikynä-palsta 15.10.2008 (julkaistu)

Moniammatillisen yhteistyön mahdollisuudet

Yhteiskunnalliset muutokset ovat olleet rajuja 2000-luvulla. Kokonaisuuksia on vaikeampi hallita, asiat ovat aikaisempaa monimutkaisemmassa syy-yhteydessä toisiinsa, monet ongelmat ovat paisuneet nykyisellä palvelujärjestelmällä mahdottomiksi hoitaa. Kolmannen sektorin palvelujen tarve yhteiskunnan palveluketjun aukkojen paikkaajana onkin jo yleisesti tunnustettu. Tilanne on haasteellinen kaupungin virkamiehille ja poliitikoille myös Hyvinkäällä.

Monet ovat sitä mieltä, että yhteiskunnan voimavarat ovat riittämättömät tarvittavien palvelujen järjestämiseen. Tosiasia on, että monissa peruspalveluissa varsinkin ehkäisevät ja ongelmien varhaisen tunnistamisen palvelut ovat heikkoja tai ne puuttuvat kokonaan. Tutkimusten mukaan erityisesti liikuntapalvelut, nuorisotyö, kulttuuripalvelut, neuvola, koulun oppilashuolto sekä lastensuojelun avohuolto ovat liian heikkoja ja laadultaan epätasaisia useissa kunnissa. Osaavista työntekijöistä on pulaa monissa palveluissa.

Sektoroitunut, paljolti korjaavaan toimintaan painottunut palvelujärjestelmämme on tullut tiensä päähän. Kuntien voimavarat eivät riitä siihen, että useat viranomaiset tekevät enimmäkseen korjaavaa työtä omilla sektoreillaan. Voimavaroja tuleekin alkaa voimakkaasti suunnata ehkäisevään ja varhain puuttuvaan moniammatilliseen yhteistyöhön, jotta ongelmat voitaisiin pitää hallinnassa, korjaavan työn kustannuksia vähentää sekä turvata peruspalvelut tulevaisuudessa.

Nykyinen lainsäädäntö antaa suhteellisen hyvät työkalut korjaavaan toimintaan viranomaisille. Ehkäisevää työtä tukeva lainsäädäntö on niukkaa. Yhteistyön kehittymistä eri viranomaisten välillä on hidastanut eniten moniammatillista yhteistyötä koskevan lainsäädännön puuttuminen. Yhteistyöhön velvoittavat kuitenkin muun muassa sisäisen turvallisuuden ohjelma sekä kuntakohtaisten turvallisuussuunnitelmien toimeenpanon vaatimus.

Yksi yhteistyötä selvästi estävä tekijä on salassapitosäännöksiin ja niiden erilaiseen tulkintaan liittyvät ongelmat. Yhteistyötä haittaavat myös sektoroituneet ajattelu- ja työskentelytavat, joskus myös ennakkoluulot. Sektorirajat ja yksittäisten virkamiesten tietämättämyys estävät usein järkevän moniammatillisen yhteistyön toteutumisen, vaikka lainsäädäntö ei sitä varsinaisesti estäisikään.

Toimivaa ja aitoa moniammatillista yhteistyötä ei synny lain määräyksillä. Yhteistyö alkaa tutustumisella yhteistyökumppaneihin. Tuttuus synnyttää luottamuksen. Jokainen tekee mielellään yhteistyötä tutun ja luotettavan ihmisen kanssa. Tutuksi tuleminen vaatii lukuisia tapaamisia, kokouksia ja myönteisiä kokemuksia – ne voivat toteutua yhteistyön käynnistämisprosessin aikana.

Yhteistyön käynnistäminen edellyttää laaja-alaista kartoitustyötä. Toiminnan tulee jo siinä vaiheessa olla hyvin suunniteltua ja johdettua. Mukana olevat viranomaiset ja muut avain toimijat muodostavat verkosto-organisaation yhteistyön hallintaan. Käynnistämisprosessin aikana sovitaan yhteistyön kohteet, tavoitteet, toimintasäännöt, tiedonkulku, rakenteet, työnjako sekä johtamis-, laillisuus- ja vastuukysymykset. Lisäksi sovitaan seuranta- ja arviointi- sekä kehittämistoimet. Kaikki kirjataan ja kuvataan tarkasti turvallisuussuunnitelmassa ennen toiminnan käynnistämistä.

Minulla on työni kautta pitkäaikainen kokemus moniammatillisesta yhteistyöstä ja sen hyödyistä. Tiedän, että yhteistyöstä löytyy voimavaroja ja ratkaisuja myös moniin Hyvinkään ongelmiin.

Veli Hukkanen
ylikomisario, Itäkeskuksen poliisipiirin johtaja
Kokoomus Hyvinkää

24/10 2008 10:18

Hyvinkään Toivo - kokoomuksen vaalilehti 15.10.2008 (julkaistu)

Turvallisuus ammattilaisen näkökulmasta

Suomalaisen yhteiskunnan ongelmat ja vahvuudet ovat tulleet minulle tutuiksi ammattini kautta. Olen ns. pitkän linjan poliisi; yli 27 vuotta monenlaisissa työtehtävissä hierarkian eri portailla Helsingin poliisilaitoksen palveluksessa. Työssäni olen nähnyt ja kokenut erilaisten trendien ja muutosten vaikutukset yhteiskuntaan ja viranomaisten työhön. Lisäksi olen ollut aktiivisesti mukana lasteni koulun vanhempainyhdistyksessä Hyvinkäällä, viimeiset kolme vuotta puheenjohtajana.

Kokemuksesta tiedän, että moniin yhteiskunnallisiin ongelmiin voidaan vaikuttaa ja löytää ratkaisuja. Se edellyttää kuitenkin viranomaisten ja eri hallintokuntien välisen yhteistyön tiivistämistä. Yhteistyöhön velvoittavat sisäisen turvallisuuden ohjelma, muut yhteiskunnan strategiat ja ohjelmat, kaupungin turvallisuussuunnitelma sekä tietyt lain säännökset. Sisäisen turvallisuuden ohjelman puitteissa on laadittu turvallisuussuunnittelun valtakunnallinen yhteistyömalli: Paikallisen turvallisuustyön kehittäminen, sisäasiainministeriön julkaisu 19/2006.

Turvallisuusyhteistyöhön tulee ottaa entistä enemmän mukaan myös Hyvinkään asukkaat, järjestöt ja muut avain toimijat. Turvallisuustalkoiden tavoitteena on vahvistaa yhteisöllisyyttä eli yhteisvastuuta turvallisuudesta. Yhteistyössä ja yhteisöllisyydessä on valtavan paljon käyttämättömiä resursseja. Turvallisuusyhteistyössä tärkeintä on ongelmien varhainen tunnistaminen, niihin reagoiminen sekä ongelmia ennalta estävien toimintakäytäntöjen löytäminen.

Toimivien peruspalvelujen järjestäminen on kunnan tärkein tehtävä. Niiden toimivuutta voidaan parantaa tekemällä järkevää yhteistyötä, varmistamalla riittävät voimavarat sekä palveluketjujen aukottomuus. Mielestäni peruspalveluja tuotettaessa lasten, ikääntyneiden, vammaisten ja muiden heikommilla olevien ihmisten tulee olla yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa. Lasten hyvinvoinnin taustalla on aina perhe, siksi perheiden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää. Lisäksi lasten päivähoidon ja perusopetuksen taso tulee pitää hyvällä tasolla. Valitettavasti monet erityis- tai tukiopetusta tarvitsevat lapset jäävät tällä hetkellä ilman riittävää ohjausta opetustoimen säästöistä johtuen.

On muistettava, että sosiaalinen turvallisuus on yhtä tärkeää kuin katuturvallisuus. Turvallisuuteen eivät vaikuta pelkästään rikollisuus tai järjestyshäiriöt, vaan turvattomuuden tunnetta saattavat aiheuttaa esimerkiksi koetut puutteet peruspalveluissa. Yksinäisyys on merkittävin yksittäinen tekijä syrjäytymiselle – ja turvattomuuden tunteelle. Yksinäisyys luo pohjaa masentumiselle ja psyyken ongelmille, sekä altistaa päihteiden käytölle. Yksinäisyys on monen ikääntyvän ihmisen seuralainen. Sinkku-yhteiskunnassa yksinäisyyden ongelmia ilmenee kaiken ikäisillä, myös nuorilla. Tähänkin turvallisuusongelmaan voidaan löytää toimivia ratkaisuja – yhteistyöllä.

Veli Hukkanen
Kunnallisvaaliehdokas
ylikomisario, Itäkeskuksen poliisipiirin johtaja

24/10 2008 10:23

Aamupostin vaalikynä-palsta 7.10.2008 (julkaistu)

Yhteiskunnan käyttämättömät voimavarat

Pohjoismainen elintaso ja palvelujärjestelmä on maailmanluokkaa. Kuulumme maailman pieneen yltäkylläisyydessä elävään vähemmistöön. Nämä tosiasiat unohtuvat meiltä usein.

Nyt yhteiskunta huutaa kroonista resurssien puutetta peruspalveluissa. Asiasta käyty yksipuolinen keskustelu on muokannut kansalaisten käsityksiä. Tarvitaan laajempaa näkökulmaa ja monipuolisempaa keskustelua, sillä resurssien puute ei ole ainoa syy peruspalveluiden ongelmiin.

Kaikkia veronmaksajia varmasti kiinnostaa se, mitä oman kunnan päättäjät, johtavat virkamiehet ja poliitikot ovat käytännössä tehneet palveluiden kehittämiseksi ja talouden tasapainossa pitämiseksi. Mitä tehokkaammin ja taloudellisemmin yhteiskunnan peruspalvelut on Hyvinkäällä järjestetty, sitä paremman katteen kaupunkilainen saa jokaiselle maksamalleen veroeurolle.

Resurssien lisääminen organisaation toiminnan kehittämisessä ei ole ensisijainen keino. Se ei kanna pitkälle, elleivät palvelujärjestelmän prosessit ja johtaminen ole kunnossa. Mielestäni olisi tarpeellista kuntakohtaisesti selvittää, onko valtion ja kuntien eri palvelusektoreilla riittävästi voimavaroja, ovatko ne jakautuneet oikein sekä ovatko prosessit ja johtaminen kunnossa. Tällä tavalla löytyisivät mahdolliset ”pullonkaulat” ja muut ongelmat.

Väitettyjen resurssien puutteiden takaa saattaa löytyä esimerkiksi töiden huonoja järjestelyjä, osaamisen puutteita, suurta henkilöstön vaihtuvuutta, reviirien varjelua, yhteistyön ja tiedonkulun ongelmia. Selvitys paljastaisi, missä kunnissa on resurssipulaa, missä käyttämättömiä tai puoliteholla käytettyjä voimavaroja ja missä asiat ovat kunnossa. Resurssien lisääminen on perustelua vasta silloin, jos ongelmien korjaamisen jälkeenkään palveluja ei saada toimiviksi.

Pitkästä kokemuksesta poliisiorganisaatiossa sekä tekemästäni yhteistyöstä valtion ja kuntien viranomaisten kanssa tiedän, että moniin yhteiskunnallisiin ongelmiin voidaan vaikuttaa; ehkäistä ja löytää ratkaisuja. Moniammatillisessa yhteistyössä on valtavasti käyttämättömiä voimavaroja. Yhteistyöhön velvoittavat muun muassa sisäisen turvallisuuden ohjelma, muut yhteiskunnan strategiat ja ohjelmat ja kaupungin turvallisuussuunnitelma. Moniammatillisen viranomaisyhteistyön tehokkaan käyttöönoton keskeisin hidaste on lainsäädännön puuttuminen.

Pyrkimys kehittää peruspalveluita siten, että kansalainen voi yhdellä käynnillä hoitaa useita asioita, on oikea. Mallin laajentamisen mahdollisuudet on hyvä selvittää. Erittäin tärkeätä olisi myös kartoittaa avun tarpeessa olevat peruspalveluihin oikeutetut asukkaat ja tarjota heille tukea ja apua. Esimerkiksi monet yksinäiset ikäihmiset kituuttavat pienellä eläkkeellä hakematta yhteiskunnan tukia, vaikka heillä olisi siihen oikeus.

Hyvinkään asukkaat, järjestöt ja muut avain toimijat ovat valtava voimavara. Heidät tulee ottaa mukaan oman alueen turvallisuusyhteistyöhön. Kaupungin johdon tulisi olla aktiivinen yhteisöllisyyttä edistävän toiminnan kehittämisessä. Tulisi pyrkiä löytämään uusia kohtaamisen foorumeita, jotta asukkaat kokisivat tulevansa aidosti kuulluiksi ja kohdatuiksi. Asukkaiden luottamus yhteiskuntaan ja kaupungin päättäjiin lisää yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunnetta.

Veli Hukkanen
ylikomisario, Itäkeskuksen poliisipiirin johtaja
Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas
Hyvinkää

24/10 2008 10:27

Tunnelmia perjantaina 24.10.2008

Hei kaikille taas,

Kopioin vaalikampanjani kirjoitusten tekstejä luettavaksenne, kuten aiemmin lupasin. Aamupostin vaalikynä-palstalla 27.9.2008 ollut \"Varhainen puuttuminen lisää turvallisuutta\" -juttu puuttuu, mutta lisään sen heti kun löydän tiedoston. Pohdin siinä varhaista puuttumista ja viranomaisyhteistyötä Kauhajoen tragedian jälkeisissä tunnelmissa.

Kaksi päivää varsinaiseen vaalipäivään. Ehdokkaan vaalijännitys on erilaista kuin aktiiviäänestäjän, nyt sen tiedän. Aiemmissa vaaleissa olen jännittänyt oman ehdokkaan ja puolueen menestystä, nyt sekä omaani että puolueen.

Tänään käyn jakamassa Hyvinkään Toivo -vaallehteä sekä omia vaaliesitteitä Paavolan alueella. Esitteitäni jo olen tukijoukkoineni jakanut postilaatikoihin ja -luukkuihin sunnuntaista alkaen. Huomenna lauantaina olen aamupäivän torilla ja iltapäivällä Korva-kahvilassa. Siellä olen tavattavissa ja keskustelen mielelläni kanssanne. Lauantai-illan ohjelmaa en ole vielä päättänyt, siitä täytyy neuvotella lasteni kanssa.

Sunnuntaiksi on luvattu kehnoa vaalisäätä. Käykää kuitenkin kaikki äänestämässä. Jokainen ääni on tärkeä toivotalkoissa. Itse kävin ennakkoäänestämässä, ja aion lepäillä sunnuntaina. Ehkä aloittelen varovasti esseen tekemistä; muutama englannkielinen kirja odottelee kirjoituspöydällä.

Sunnuntai-iltana osallistun Hyvinkään Kokoomuksen vaalivalvojaisiin ravintola Level 5:ssä. Toivotalkoiden onnistumiselle on hyvät edellytykset - työtä on tehty kovasti. Maanantaiaamuna minä ja moni muu menemme töihin klo 08.00, joten kovin pitkään ei voi juhlia. Mutta myöhemmin sitten.

Kirjoittelen alkuviikosta vaalituloksesta ja siihen liittyviä mietteitäni.

Eikun uurnille - Se on siinä !

-veli-

24/10 2008 11:57

Aamupostin vaalikynä-palsta 27.9.2008 (julkaistu)

Varhainen puuttuminen lisää turvallisuutta

Aamupostin jutun otsikko maanantaina 22.9.2008: ”16-vuotias poika puukotti kahta miestä Hyvinkäällä.” Aina kun lapsen tai nuoren elämässä tapahtuu jotain kamalaa, joku taho jälkiviisaana kertoo, että olivathan ongelmat jo vuosia sitten nähtävissä. Jos ne kerran nähdään ja tiedetään, miksi ei kukaan ole auttanut ajoissa?

Nuorten miesten tai nuorukaisten järkyttäviä tekoja näyttää tapahtuvan jatkuvasti. Kauhajoen tuore tragedia tuo mieleen muun muassa Keravan, Jokelan ja Myyrmannin tapaukset, joiden tekijät olivat myös nuoria miehiä. Koko kansaa järkyttävien murhenäytelmien lisäksi tapahtuu jatkuvasti pienempiä lasten ja nuorten tragedioita sekä esimerkiksi itsemurhia, joita ei uutisoida näyttävästi.

Kansanterveyslaitoksen tekemän tutkimuksen mukaan 15 prosenttia nuorista kärsii psyykkisistä ongelmista, joita ei tunnisteta. Lisäksi joka kuudennella nuorella on mielenterveysongelmia, ja erityisesti osa nuorista miehistä kokee yksinäisyyttä. Yksinäisyys on merkittävin yksittäinen syrjäytymistä edistävä tekijä. Suomessa on tuhansittain 15-20 –vuotiaita nuorukaisia - pudokkaita – jotka eivät ole koulussa tai töissä. Mahtaako kukaan tietää, kuinka paljon heitä on Hyvinkäällä?

Lapset ovat päiväkodissa, esikoulussa ja koulussa suuren osan ajasta alle kouluikäisestä täysi-ikäisyyteen asti. Eikö lasten ja nuorten masennusta tai ”pahaa oloa” tunnisteta? Eikö lastensuojeluilmoituksia tehdä? Lapsi ja nuori ei osaa itse auttaa ja puolustaa itseään, siksi viranomaisten ja muiden aikuisten pitää puuttua tilanteisiin, joissa lapsella on ongelmia tai hänestä ei pidetä huolta.

2000-luvulla on Suomessa kehitetty varhaisen puuttumisen mallia. Varhaisella puuttumisella tarkoitetaan sitä, että lasten, nuorten ja lapsiperheiden psyykkiset ja sosiaaliset ongelmat havaitaan ja niihin haetaan ratkaisuja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Varhainen puuttuminen on myös ollut keskeisesti esillä hallitusohjelmissa, sosiaalialan kehittämishankkeissa, sisäisen turvallisuuden ohjelmassa sekä muissa yhteiskunnan ohjelmissa.

Yksittäisen viranomaisen resurssit eivät riitä ongelmien ratkomiseen ja varhaiseen puuttumiseen – tarvittava lisäresurssi saadaan yhteistyöstä. Edellytyksenä ovat toimivat, aukottomat peruspalvelut ja viranomaisten välinen järkevä yhteistyö. Sosiaali-, terveys-, koulu- ja nuorisotoimella sekä poliisilla tulee olla ”yhteinen työnäky” ja yhteiset pelisäännöt varhaiseen puuttumiseen, ja ne tulee myös sisällyttää kaupungin turvallisuussuunnitelmaan. Varhaisella puuttumisella saavutetaan merkittäviä kustannussäästöjä ja parannetaan Hyvinkään turvallisuutta.

Olisiko Kauhajoen ja Jokelan veriteot voitu estää, jos tekijöiden ongelmat olisi tunnistettu ja heidät perheineen olisi saatu palvelujen piiriin riittävän ajoissa? Siihen emme saa varmaa vastausta. Ammattini kautta tiedän, että varhaisella puuttumisella voidaan auttaa lapsia ja nuoria parempaan suuntaan elämässä. Monelle ajoissa autetullekin tulee varmasti ongelmia. Mutta varhainen puuttuminen estää monia ongelmanuoria todennäköisesti ajautumasta sellaiseen umpikujaan, josta ainoa ulospääsy on jokin ääriteko.

Veli Hukkanen
Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas
Hyvinkää

24/10 2008 14:03

anonyymi

Hei kaikille,

Olin jännittämässä puolueen ja omaa vaalimenenestystäni ravintola Level 5:ssä Hyvinkään keskustassa. Hyvinkään kokoomusehdokkaiden tiimi teki hienon vaalikampanjan - lopputulos 16 valtuutettua on erinomaisen hyvä. Toivotalkoot onnistuivat odotetun hyvin myös koko Suomessa.

Lämpimät kiitokset kaikille 95 äänestäjälleni. Sijoituin kokoomuksen sisäisessä kisassa 96 äänellä sijalle 21 yhteensä 60 ehdokkaan joukossa - tuloksena varavaltuutetetun paikka. Kiitos Teille vielä kerran!

Kirjoitan blogille säännöllisesti ja pidän Teidät ajan tasalla.

Tarvittaessa voitte soittaa minulle 040 507 1037. Annan mielelläni neuvoja ja keskustelen Sinulle tärkeistä asioista.

-veli-

27/10 2008 1:41

Vaalituloksen jälkipuintia - lauantai 1.11.2008

Hei,

Viikon aikana media ja puolueet ovat analysoineet vaalien tulosta - ja itsekin olen sulatellut sitä. Hyvinkään valtuuston viimeinen kokoomuksen paikka ratkaistiin arvalla saman äänimäärän 135 saaneiden Matti Kosken ja Riitta Puupposen välillä. Minua harmitti virkaveljen \"äkkikuolema\"-tappiossa eniten se, että parhaat turvallisuusyhteistyön osaajat jäivät valtuuston ulkopuolelle. Valtuustoon päässeen Pekka Laineen äänisaalista ja turvallisuusasiantuntemusta mitenkään väheksymättä.

Tämän päiväisessä hesarissa oli useita hyviä vaalianalyysejä. Janne Virkkusen kolumni \"Kuntavaalien suuri muutos\" palautti mieleen vaalien historiaa 1960-luvulta alkaen ja arvioi osuvasti Kokoomuksen menestyksen syitä. Toisaalla lehdessä markkinointiviestinnän verkkojulkaisu Kampanjan kyselytutkimus paljastaa merkittävimmän syyn: puheenjohtaja Jyrki Kataisen ylivoimainen imago puolueiden puheenjohtajista.

Toinen syy on ahkeran työnteon ja tulevaisuuden toivon voimaan rakentuva Toivotalkoot -kampanja. Se on suomalaisille tutuin käden taidon työkaluin kuvitettuna samaan aikaan uskottava ja hauska.

Mielipide -palstalla Jyrki Romakkaniemi - Kataisen avustaja ja uusi Helsingin valtuuston jäsen - arvioi, että Kokoomus voitti ihmisläheisyytensä takia. Puolue välittää ihmisestä ja luottaa ihmisiin. Puolueen menestys perustuu siihen, että sen arvot, teot, viestit ja kampanjointi ovat olleet pysyvästi yhdenmukaisia ja johdonmukaisia. Lisäksi puolue ei enää osallistu keinotekoisesti ylläpidettyyn luokkayhteiskunta vastakkainasettelu -keskusteluun.

Olli Pohjanpalon Vallan liikket -palstan kirjoituksessa \"Valtuuston arki puuduttaa perussuomalaisetkin\" ruoditaan mm. monikulttuurisuuden olemusta poliittisessa retoriikassa sekä yhteiskunnan maahanmuuttopolitiikassa. Mielestäni on myös maahanmuuttajien etu, että tästäkin aiheesta ylläpidetään laaja-alaista keskustelua. Valtavirrasta poikkeavien mielipiteiden ja näkökulmien julkinen tyrmääminen ei kuulu aitoon demokratiaan. Valitettavasti tämä on yksi politikoinnin varjopuolista.

Sitten arkisempiin asioihin. Olin eilen illalla Helsingin poliisipäällystökerhon syysjuhlassa Palace-hotellissa. Tilaisuudessa oli 93 virassa ja eläkkeellä olevaa päälllystö pääkaupunkiseudulta. Poliisiorganisaatio on yhtenäinen, se on yksi poliisin menestystekijöistä. Kokoomuksen organisaatiosta minulla on varsin lyhyt kokemus, mutta hyvältä näyttää sielläkin.

Lähden nyt ajelemaan mökille, Forssan suuntaan. Lähiaikoina kerron teille luottamuspaikkojen jaosta. Ehdokkasiden tulee 5.11. mennessä ilmoittaa, mitkä lautakunnat ym. heitä kiinnostavat.

Muistakaa vaihtaa talvirenkaat - nyt on marraskuu - ja ajakaa varovasti, ettei liukas keli yllätä !

-veli-

01/11 2008 12:51

Kirjoitukseni Aamupostin Lukijalta -palstalla 31.10.2008

Nukkuvien puolueen suuret herätystalkoot

Kokoomus ja perussuomalaiset ottivat komean vaalivoiton, mutta Nukkuvien puolue on edelleen suurin. Äänioikeutetuista vain 55,6 prosenttia vaivautui vaaliuurnille Hyvinkäällä.

Äänestäminen on kansalaisoikeus, mutta ei pakollista demokratiassa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että valtiollinen itsenäisyys, ihmisoikeudet ja äänioikeus eivät ole itsestään selvyyksiä kaikkialla maailmassa.

Kyllä Suomen kansa tietää, milloin kannattaa mennä äänestämään. Sen saa liikkeelle vasta silloin, kun menee todella huonosti. Laman aikaan 1992 oli äänestysaktiivisuus yli 70 prosenttia, sen jälkeen tasaisen passiivista. Hyvinkäällä menee ilmeisesti vielä liian hyvin, eikä talouskriisin uskota syvenevän. Sitä me kaikki tietysti toivomme.

Miten me saisimme heräteltyä Nukkuvien puolueen jäseniä? Mielestäni puolueiden pitäisi olla kansan parissa toreilla ja turuilla useammin ja pystyttää telttansa myös vaalikauden aikana, ei pelkästään vaalien alla.

Ehdotan, että kaikki puolueet ovat tästä lähtien torilla tai muussa yleisötapahtumassa kerran kuukaudessa. Kaupunkilaiset voisivat tulla keskustelemaan poliitikkojen kanssa säännöllisesti. Siten voitaisiin parantaa politiikan uskottavuutta – ehkä myös äänestysintoa pitemmällä aikavälillä.

Lupaan olla Karelin talkoojoukossa mukana, jos hanke toteutuu. Muitakin keinoja toki löytyy – jostain pitää kuitenkin aloittaa.

Olin kuntavaaliehdokkaana ensikertalainen. Hieno kokemus. Tavallisilta ihmisiltä saamani palaute näiden viikkojen aikana on ollut parasta antia. Eräs mies käväisi tervehtimässä minua puolueemme teltalla torilauantaina, hän oli lukenut Aamupostissa olleen kirjoitukseni ja kannusti jatkamaan samalla linjalla. Eräs eläkeläisrouva harmitteli vaalien jälkeen, etten päässyt valtuustoon. Hänen mielestään se on kokonaan hyvinkääläisten vahinko, mutta että sitten ensi kerralla.

Parhaat onnittelut kaikille kaupunginvaltuustoon valituille. Tehkää järkevää yhteistyötä ja hyviä päätöksiä hyvinkääläisten parhaaksi.

Vilpitön kiitos luottamuksesta kaikille minua äänestäneille hyvinkääläisille. Toivotalkoot jatkuvat. Asioihin vaikuttaminen ja ihmisten auttaminen on minulle luontaista ammattini kautta. Kirjoitan säännöllisesti ajankohtaisista asioista lehteen sekä verkkosivustoni www.velihukkanen.net blogille.

Varmasti turvallinen.

Veli Hukkanen
ylikomisario, Hyvinkää

12/11 2008 19:46

Keskiviikkona 12.11.2008

Viime viikko oli todella kiireinen, kalenteri oli täynnä aamusta iltaan maanantaista torstaihin. Torstaina 6.11. illalla oli puolueen kokous Hyvinkään lämpövoiman tiloissa. Tuula, Karel, Antero ja Antti kertoivat Hyvinkään taloustilanteesta 2008-2009 sekä vaalien jälkeisistä neuvotteluista puolueiden välillä yms. Puolueen lautakuntapaikkoja ja muita luottamustehtäviä ei asian keskeneräisyyden takia vielä jaettu.

USA sai uuden presidentin. Monet äänestivät Obamaa toivoen muutosta Yhdysvaltojen nykyiseen yhteiskunta- ja maailmanpolitiikkaan. Toivotalkoot onnistuivat sielläkin. Voittajan on helppo hymyillä, mutta tehtävä ei ole suinkaan helppo. Suuressa maassa muutokset ja tapahtuvat vielä paljon hitaammin kuin esim. Suomessa. Silti uskon, että Obama tukijoukkoineen on tekijämiehiä ja –naisia.

Perjantai-iltana suunnistimme mökille viikonlopuksi. Viikolla jää yöuni useimmiten 5-6 tuntiin, joten univelkaa on makoista maksaa lauantai- ja sunnuntaiaamuina.

Lauantaina lähdettiin sieniretkelle metsään. Jäätyneiden suppilovahveroiden löytäminen ja poimiminen oli lapsilleni ennen kokematon, kiva elämys. Niitä löytyikin tutuista paikoista viitisen litraa reilusti alle tunnissa. Illalla saunottiin ja käytiin uimassa. Sentin parin paksuinen jää piti ensin rikkoa. Vesi oli +1 asteista. 13-vuotias poikani kävi kolme kertaa avannossa kuten minäkin – rohkea suoritus.

Turvallista marraskuuta. Olettehan vaihtaneet ne talvirenkaat. Pakkasaamuja tulee yllättäen. Jättäkää kelivaraa ajassa ja turvaväliä edellä ajavaan. Heijastin heilumaan pimeällä jalan liikuttaessa, myös kaupungilla.

Tiedoksi; olen Basaari-ohjelmassa tv:ssä 19.11.2008 illalla. Pysykää kanavalla (tv1 vai oliko se tv2...).

-veli-

12/11 2008 20:04

Juttu Aamuposti-lehden lukijalta-palstalla 26.11.2008

Välitä lapsista ja nuorista - älä alkoholijuomia

83 prosenttia nuorista pitää alkoholin hankkimista helppona (AP 22.11.2008). Erään tutkimuksen mukaan raittiiden nuorten osuus on kasvanut - toivottavasti näin on myös todellisuudessa.

Eräs juttuun haastateltu arvioi nuorten moraalin selkeästi laskeneen siinä suhteessa, että alkoholia ei pidetä enää niin vakavana asiana. Nuoria on turha syyllistää. Mielestäni se, että aikuisten ihmisten ja koko yhteiskunnan moraali on tässä ja monessa muussakin asiassa laskenut, on suurin syy tilanteeseen. Meillä on sellaiset lapset ja nuoret kuin ansaitsemme. Hyviä nuoria suurin osa.

Ensimmäiset alkoholikokeilut voivat olla nuorelle kohtalokkaita. Harva alaikäiselle alkoholin hankkinut tuttu tai tuntematon aikuinen tulee sitä ajatelleeksi. Nuorella on riski joutua esimerkiksi seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, muun rikoksen uhriksi tai onnettomuuteen taikka saada alkoholimyrkytys. Vain murto-osa nuorten raiskauksista tulee viranomaisten tai edes omien vanhempien tietoon kokemuksen häpeällisyyden takia. Toivoisin, että tämä asia synnyttäisi keskustelua ja että joku nuori - tai entinen nuori - kirjoittaisi asiasta.

Alkoholilainsäädännön tarkoituksena on suojella alle 18-vuotiaita alkoholin käytöltä, sen terveydellisiltä vaaroilta ja haitoilta. Lastensuojelulain lapsi-määritelmä tarkoittaa alle 18-vuotiaita. Alle 18-vuotiaiden päihteiden käytöstä, niiden hallussapidosta ja välittämisestä tulee aina tehdä lastensuojeluilmoitus sosiaaliviranomaiselle.

Viranomaisten valvonnalla ja muilla jälkikäteisillä toimilla on oma sijansa nuorten päihdeasioissa. Tärkeintä on kuitenkin kaikkien isien, äitien, muiden läheisten, aikuisten, kauppiaiden, myyjien, tarjoilijoiden jne. vastuullinen toiminta

Tutkimusten mukaan nuorina alkoholinkäytön aloittaneilla on keskimääräistä suurempi riski alkoholisoitua kuin muilla. Samoin esimerkiksi lapsena tupakoinnin aloittaneiden on vaikea päästä siitä aikuisena eroon. Alkoholista koituu suuri lasku yhteiskunnalle mm. kansanterveydessä, työelämässä, katuhäiriköinnissä sekä rikollisuuden eri muodoissa: erilaiset sairaudet, toistuvat sairauslomat, ennenaikaiset kuolemat, pahoinpitelyt, rattijuopumukset ja henkirikokset jne.

Olen itse alkoholin kohtuukäyttäjä. Lapseni ovat tottuneet siihen, että saunaoluet, muutama viinilasillinen ruokailun yhteydessä kotona ja joskus muutama teräväkin ovat aikuisen nautintoja. Lapset ja nuoret oppivat alkoholinkäytön mallin läheisiltä, yleensä omasta kodista.

Muistan 30 vuoden takaa urheilujärjestöjen kampanjan Terve elämä voittaa. Meidän aikuisten ihmisten tehtävänä on antaa lapsille ja nuorille terveitä, hyviä elämisen ja pärjäämisen malleja. Niiden lisäksi lapset ja nuoret tarvitsevat huolenpitoa, välittämistä ja myös seurantaa.

Aikuisten ihmisten ja erityisesti päättäjien tulee myös aidosti kohdata ja kuunnella nuoria sekä järjestää heidän toivomiaan harrastus- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Siten voidaan saada moni nuori pois kadulta mielekkäiden asioiden pariin.

Välittämällä aidosti - eikä alkoholia - me voimme auttaa lapsia ja nuoria vaikeiden vuosien ylitse täysi-ikäisyyteen, kunnes omat siivet kantavat ja he ovat valmiita itse ottamaan vastuun elämästään ja tekemisistään.

Veli Hukkanen
ylikomisario, Hyvinkää

01/12 2008 16:28

Kokoomuksen syyskokous - talviset turvallisuusasiat

Tervehdys kaikille,

Syys-marraskuun olen ollut todella kiireinen, päivät ja viikot ovat vilahtaneet huomaamatta. Ensilumi tuli kovalla tohinalla ja on nyt muisto tai jokunen kasa vain. Ei tullut hiihtokelejä Hyvinkäällekään, paitsi pariksi päiväksi, kun Sveitsin lenkki ehdittiin ajaa latukoneella.

Olin naapureitteni kanssa Hyvinkään Kokoomuksen syyskokouksessa ke 26.11. illalla. Kokouksessa valittiin uusi hallitus. Hallitukseen halukkaita oli yli tuplaten kuin mitä voitiin ottaa, yhteensä 22, kun hallituksessa voi olla vain yhdeksän jäsentä. Perimätiedon mukaan tällaista ei ole ennen tapahtunut, vaan enneminkin on pitänyt pyydellä hallitukseen.

Minäkin olin esittänyt halukkuuteni hallitukseen, mutta en tullut valituksi. Vaaleissa minua enemmän ääniä saanut poliisi Matti Koski sentään pääsi mukaan.

Lautakuntapaikkoja ei ole vielä jaettu, tai jos onkin, niin tieto ei ole tullut minulle. Ykköstoiveeni on päästä perusturvalautakuntaan, ja mielestäni minulla on siihen varsin vankkaa osaamista. Odotellaan mitä tuleman pitää. Kirjoitan asiasta sen selvittyä, varmasti ennen joulua.

Muistakaa; joulu-helmikuussa on talvirengaspakko - nastat tai kitkat. Jättäkää kelivaraa ajassa ja turvavälinä.

PUTSATKAA IKKUNAT JÄÄSTÄ JA HUURUSTA HYVIN ENNEN AJOON LÄHTÖÄ. Täällä Itä-Helsingissä autoilija ajoi lapsen päälle suojatiellä nelipyöräisellä \"iglulla\", jonka ikkunoista ei nähnyt mitään.

Autoa saa talvella joutokäyttää tarvittavan ajan (5-10 min.), jotta tuulilasin saa sulaksi/huurteettomaksi ennen ajoon lähtöä.

JA HEIJASTIN HEILUMAAN - VÄLKYT EROTTUVAT (lisäksi se on erittäin halpa henkivakuutus)

-veli-

01/12 2008 16:57

Juttu Aamuposti-lehden lukijalta-palstalla 18.12.2008

Kiusaajat kiusaajien takana

Anu Byskov osuu yhteen asian ytimistä ”Kiusaamisesta kunnioittamiseen” jutussaan (AP 16.12.). Meidän aikuisten pitäisi opettaa lapsille kunnioitusta kaikkia kanssaihmisiä kohtaan. Ja kiitos 13-vuotiaalle hyvinkääläiselle aloittamastasi keskustelusta koulukiusaamisesta.

Kiusaamista on aina ollut kaikkialla ja sitä tekevät kaikenikäiset. Sitä ilmenee kouluissa, työpaikoilla, kodeissa, järjestöissä, urheiluseuroissa, hoitolaitoksissa jne. Kiusaaminen on yksi vallankäytön ja alistamisen muoto. Rankimpia muotoja ovat esimerkiksi perheväkivalta tai seksuaalinen hyväksikäyttö.

Olen kokenut kiusaamista kouluaikana 1960-70 -luvuilla. Yläluokkien pojat kohtelivat pienempiä aika kovakouraisesti. Jokainen sai vuorollaan lumipesuja, lunta housuihin, munille potkimista, palleaan lyömistä, lavuaarissa uittamista jne. Siihen aikaan ei ollut tapana kannella opettajalle. Kiusaaminen paljastui yleensä vain, jos tuli vammoja, ja silloin miesopettaja antoi tekijöille isän kädestä.

Henkisestä väkivallasta ei silloin kukaan tiennyt mitään, vaikka se kukoisti kouluissa yhtä lailla kuin nykyäänkin. Yhteiskunta on muuttunut noista ajoista paljon, ihmiset eivät, se selittää myös ongelmien samankaltaisuuden silloin ja nyt.

Hyvä että työpaikkakiusaamisesta on viime aikoina alettu puhua, koska keskustelu pelkästään koulukiusaamisesta kaventaa näkökulmaa. Näkyviä, otsikoihin pääseviä kiusaajia ovat koulu- ja työpaikka- yms. kiusaajat. Kiusaamisen syyt ovat syvällä - se on laaja yhteiskunnallinen ongelma.

Kukaan ei ole kiusaaja syntyessään, eikä yht’äkkiä muutu kiusaajaksi koulussa tai työpaikalla. Suurin osa lasten ja nuorten ongelmista itää omassa kodissa. Siellä oma isä, äiti tai muu läheinen voi olla kiusaaja tai antaa kiusaamisen mallin - ymmärtämättä sitä itse, ja kenenkään muun sitä tietämättä. Näillä piilossa olevilla kiusaajilla voi olla suuri merkitys kiusaajien tekoihin kouluissa ja muualla.

Suomessa tehdyissä väkivaltaisten miesten haastatteluissa on ilmennyt, että noin puolet heistä oli kokenut tai nähnyt väkivaltaa lapsuudenkodissaan. Toisella puoliskolla syyt väkivaltaan löytyvät muualta. Myös osalla kiusaajista saattaa olla väkivaltainen koti. On myös huomioitava, että paljon on myös ajattelemattomuudesta, satunnaisesti tehtyä kiusaamista ja lasten välistä normaalia kahinointia.

KIVA- ja muiden kiusaamista estävien mallien käyttöönotto sekä tilanteiden perusteellinen selvittely kouluissa on välttämätöntä. Se ei kuitenkaan riitä. Koko yhteiskunnan läpäisevä ongelma vaatii laajan keinovalikoiman. Kaikenlaisen kiusaamisen ennalta estäminen tulee ottaa yhdeksi painopisteeksi kaupungin turvallisuussuunnitelmassa.

Kiusatuksi joutuminen vaikutti ainakin osittain myös ammatinvalintaani. Valitsin työn, jossa olen voinut puolustaa ja auttaa heikompia sekä saattaa kiusaajia vastuuseen teoistaan.

Joulurauhaa sekä turvallista uuttavuotta kaikkiin koteihin.

Veli Hukkanen
ylikomisario, Hyvinkää

19/12 2008 20:58

Aamupostin lukijalta-palstalla julkaistu kirjoitus 1.2.2009

Vuohi syntymäpäivälahjaksi

Hyvää alkanutta vuotta 2009. Syksyn kuntavaaleissa saamani kohtuullisen hyvän äänimäärän perusteella, puolue ehdotti minua tarkastuslautakunnan jäseneksi ja tulin myös valituksi. Muutama päivä sitten postissa tuli paksu kuori, jossa oli tietoa tulevasta luottamustehtävästä sekä kutsu ensimmäiseen kokoukseen 3.2.2009.

Kirjeessä oli Tarkastuslautakunnan arviointitoiminta -opaskirjanen, jossa lautakunnan tehtäviä kuvataan mm. seuraavasti: Tarkastuslautakunnalla on kaupunkien, kuntien ja kuntayhtymien luottamushenkilöhallinnossa tärkeä asema. Lautakunnan keskeiseksi tehtäväksi on useimmissa kunnissa määritelty laajasti poliittisen ohjauksen toteutuminen ja tuloksellisuuden arviointi. Tarkastuslautakunta on valtuuston alainen, kokoonpanoltaan valtuuston asemaa korostava valtuuston oma luottamuselin. Tarkastuslautakunnan arvioinnin kohteena ovat erityisesti valtuuston hyväksymien strategioiden ja tavoitteiden toteutuminen sekä kokonaisarvio kunnan tuloksellisuudesta kuntalain näkökulmasta.

Kuntapolitiikan tulokkaana otan avoimin mielin vastaan luottamustehtäväni. Kiitän vielä kerran kaikkia minua lokakuussa äänestäneitä. Olen Teidän ja tietysti myös kaikkien muiden hyvinkääläisten asialla. Toivon yhteydenottoja - annan neuvoja ja autan mielelläni muissakin kuin luottamustehtävääni liittyvissä asioissa. Uskon pitkästä kokemuksestani viranomaistoiminnassa ja verkostoissa olevan hyötyä tehtävässäni. Tiedän myös että minulla on paljon uuden opettelemista.

Lautakuntien jäsenille maksetaan kokouspalkkio, joka on 70 euroa/kokous ja 50 % korotettuna, jos kokous kestää yli kolme tuntia. Koska minä olen valtiolla töissä, niin veronmaksajat maksavat jo palkkani. Luottamustehtävästä käteen jäävän palkkion tulen luovuttamaan jonkin järjestön tai yhdistyksen kautta heikompiosaisten auttamiseen. Näin toimien hyvinkääläisten veronmaksajien minulle maksama palkkio menee hyvinkääläisten auttamiseen. Verotuksen jälkeen rahamäärä ei ole suuri vuositasolla, mutta pienistä puroista se jokikin syntyy.

Ehkä tuo raha auttaa jotakuta hyvinkääläistä samaan tapaan kuin vuohi, jonka sain viime vuonna ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi. Synttärikorttini kannessa luki: Sinä olet saanut lahjan, joka on monelle perheelle oikea säästöpossu. Kortin sisällä oli teksti: Lahjasi on vuohi ja sen hoitoon liittyviä tarvikkeita ja koulutusta köyhälle perheelle kehitysmaassa. Kortin kuvassa pieni afrikkalaispoika hymyili vuohen vieressä World Vision -järjestön kautta 42 euron arvoinen lahjavuoheni tuottaa ravitsevaa maitoa köyhälle afrikkalaisperheelle, erityisesti sen lapsille. Tarpeen tullen perhe voi kustantaa vuohella mm. lasten koulunkäyntiä.

Lähimmäisten huomioiminen ja heistä huolehtiminen kykyjemme mukaan on meidän kaikkien tehtävä. Huolehtimiseen ja auttamiseen ei läheskään aina tarvita rahaa. Normaali avuliaisuus, neuvojen antaminen, myötätunnon osoittaminen, kohteliaisuus tai muutama myönteinen sanakin riittää.

Taidan ostaa vuohen jollekin ystävälleni tänä vuonna.

Veli Hukkanen
ylikomisario, Itäkeskuksen poliisipiirin johtaja
Hyvinkää (kok)

02/02 2009 19:42

Aamupostin Lukijalta-palstan juttu huhtikuun alussa 2009

Lapset ja nuoret tarvitsevat oman toimintakeskuksen

Jarmo Rantasen ehdotus lasten ja nuorten toimintakeskuksen perustamisesta on ajankohtainen ja kannatettava (AP 30.3.2009). Jokainen lasten ja nuorten järkeviin vapaa-ajanviettomahdollisuuksien lisäämiseen laitettu euro tulee yhteiskunnalle takaisin vähintään monisatakertaisena pitkällä aikavälillä. Tällä tavalla voidaan monen nuoren kohdalla vähentää riskiä ajautua syrjäytymisen oravanpyörään.

Onneksi asia on jo mietinnässä. Karel Mc Leod Smith on tehnyt viime vuonna tehnyt aloitteen nuorisokeskuksen tai nuorisotilojen perustamiseksi KEKO-hankkeen yhteydessä (KV 21.4.2008 § 32). Kaupungin eri lautakuntien lausunnot asiasta on saatu, vain nuorisoparlamentin lausunto puuttuu.

Virkaveljeni Matti Koski on tehnyt aktiivista työtä lasten, nuorten ja perheiden parissa lähipoliisina sekä nyttemmin perusturvalautakunnassa. Hyvinkään muut lähipoliisit tekevät yhteistyötä muun muassa koulujen kanssa. Me kaikki poliisit kannatamme lapsiin, nuoriin ja perheisiin panostamista.

Eduskunnan sivistysvaliokunta antoi lausunnon 10/2008 vp; opetusministeriön selvitys toimenpiteistä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Selvityksessä kiinnitetään huomiota myös nuorten vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksiin. Olin sivistysvaliokunnan kuultavana poliisin asiantuntijana tuota selvitystä valmisteltaessa.

Selvityksen mukaan yleisellä tasolla suomalaisen palvelujärjestelmän ongelmana on peruspalvelujen järjestyminen ongelmakeskeisesti. Myös monet nuorten palvelut ovat pääasiassa korjaavia, vaikka yhteiskunnalle olisi edullisempaa panostaa ennaltaehkäisyyn ja ongelmien varhaiseen tunnistamiseen.

Lasten ja nuorten vapaa-ajasta todetaan, että säännöllinen ja mielekäs harrastustoiminta on tärkeä osa lapsen ja nuoren kasvua. Se myös tukee heidän hyvinvointiaan.

Valtioneuvoston 13.12.2007 hyväksymän lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman tavoitteena on, että jokaiselle peruskouluikäiselle on tarjolla innostava ja kehittävä harrastus. Harrastustoimintaa tulisi kunnissa järjestää ja tukea sekä koulussa, nuorisotyön puitteissa että liikuntamahdollisuuksia järjestämällä.

Vuonna 2006 voimaan tulleen nuorisolain keskeisiä tavoitteita ovat nuorten kasvun ja itsenäistymisen tukeminen, kasvu- ja elinolojen parantaminen sekä nuorten sosiaalinen vahvistaminen.

Selvityksessä korostetaan, että erityisesti urheiluseuroihin ja järjestöihin kuulumattomille lapsille ja nuorille tulisi tarjota mahdollisuus harrastaa eri liikuntamuotoja esimerkiksi kerhotoiminnan puitteissa.

Lasten kulttuuriharrastusten järjestämistä pidetään myös tärkeänä. Erityisesti kirjastojen asemaa pitäisi vahvistaa myös siten, että ne pystyvät tarjoamaan nuoria kiinnostavaa materiaalia, toimintaa ja virikkeellisen ympäristön.

Jatketaan toimintakeskuksen suunnittelua tältä pohjalta, nuorten kanssa yhteistyössä. Ja pidetään huolta myös vanhuksista, vammaisista ja kaikista muista heikommilla olevista lähimmäisistä.

Veli Hukkanen
ylikomisario, Itäkeskuksen poliisipiirin johtaja
Kokoomus, Hyvinkää

08/05 2009 21:20

Aamuposti-lehden lukijalta-palstalla julkaistu kirjoitus 24.9.2009

Uupumus iskee salakavalasti

Tuli pitkä kirjoitusväli. Edellisen kerran laitoin sanoja peräkkäin huhtikuun alussa. Syynä tähän on se, että minulla oli elämäni rankin kaamoskausi syksystä kevääseen.

Syyskuussa 2008 aloitin jatko-opinnot Tampereen yliopistossa työn ohella. Samaan aikaa olin ensimmäistä kertaa kuntavaaliehdokkaana.

Syksyn ja kevään aikana tuli yhteensä 32 lähiopintopäivää Tampereella, jotka olin poissa töistä. Niinä viikkoina piti tehdä kellon ympäri päiviä selvitäkseni kaikista töistäni. Illat viikolla ja viikonloput kuluivat esseiden kirjoittamiseen silloin, kun en viettänyt niitä lasteni kanssa.

Lisääntyneestä kiireestä huolimatta tunnollisena ihmisenä yritin hoitaa asiani ja velvoitteeni entiseen tapaan. En myöskään tinkinyt oman kunnon ylläpitämisestä. Elämästäni muodostui pakkotahtista suorittamista, johon mahtui enää viiden - kuuden tunnin yöunet viikolla. Keho ja aivot eivät saaneet levätä kunnolla.

Niinhän siinä sitten kävi, että kuormitin itseäni liikaa ja aloin uupua. Tajusin sen ensimmäiseksi siitä, että vaikka olin terve, niin en jaksanut juosta tai rehkiä levytangon kanssa. Kroppa teki tenän ja saatoin tehdä vain kevyttä liikuntaa. Energiavarat olivat huvenneet vähiin huhtikuun lopulla.

Lopullisesti tajusin olevani vakavasti ylirasittunut toukokuun toisena viikonloppuna, kun yritin kirjoittaa kahta viimeistä esseetä. En jaksanut lukea, ajatella tai kirjoittaa. Tekstin tuottaminen tuntui ylivoimaiselta ja sain aikaiseksi vain muutaman sivun tekstiä.

Kirjoitin nuo jäljellä olevat esseet elokuussa, eli jouduin pitämään kolmen kuukauden totaalisen tauon opiskelussa - ja monessa muussakin.

Toukokuussa elimistöni oli niin ylikuormittunut, että sain nukuttua öisin vain neljä - kuusi tuntia, senkin usein katkonaisesti. Parhaimmillaankin korkeintaan seitsemän tuntia, vaikka viikonloppuisin ei ollut aikaisia herätyksiä.

Uupumukseni kehittyi pitkällä aikavälillä - ehkä jo vuodesta 2006 lukien, jolloin aloitin vieläkin jatkuvan opiskeluputkeni. En sentään tarvinnut sairauslomaa, vaan jaksoin tehdä työni lomaan asti.

Kesäkuun alussa minulla oli kaksi viikkoa lomaa. Vietin sen ajan lasten kanssa maalla. Ensimmäinen tavoitteeni lomalla oli saada unirytmi kohdalleen. Siihen meni yksi viikko.

Ensimmäisen kerran elämässäni nautin lomasta, jonka aikana en tehnyt mitään. Nukuin niin pitkään kuin nukutti, päivällä päiväunet, löhöilyä pihakeinussa, oleilua, jalkapalloa ja muuta kevyttä liikuntaa, saunomista, vähän lukemista ja kyläilyä. Onneksi lapsilla oli seuraa serkuista.

Pidin kolme viikkoa lomaa heinäkuun alussa. Viiden viikon loma oli välttämätön toipumisen kannalta. Vasta heinäkuun lopulla pystyin hieman rankempiin liikuntasuorituksiin. Toipumiseni on edistynyt hyvin, mutta täysin entisessä kunnossa en vielä ole.

Uupumuksen myötä tulin tahtomattani koetelleeksi omia rajojani. Olen yhtä kokemusta rikkaampi, ja osaan pitää itsestäni huolta entistä paremmin.

Aion myös tästä eteenpäin kirjoittaa säännöllisesti Lukijalta-palstalle. Minulla onkin monia aiheita valmiina. Esimerkiksi kokemukset tarkastuslautakunnan jäsenenä toimimisesta, tyttäreni sai mopokortin elokuussa ja niin edelleen.

Turvallisen syksyn toivotuksin!

Veli Hukkanen
ylikomisario, Itäkeskuksen poliisipiirin johtaja
Hyvinkää (kok)

28/09 2009 10:06

Kirjoitukseni Aamuposti-lehden Lukijalta-palstalla 25.10.2009

Lapsen edun toteutuminen eron yhteydessä

Turhautuneen isän kokemukset ”Lapsen oikeus isäänsä” -jutussa ovat todellisuutta liian monen eron yhteydessä (AP 19.10.). Nimimerkki ”Periksi ei anneta” (AP 21.10.) tuo keskusteluun äidin kokemukset erossa, jossa isästä on tullut lasten lähivanhempi. ”Nina” kannustaa molempia nimimerkkejä lehtien mielipide-palstoilla harvoin nähtävällä tavalla (AP 22.10.).

Nykyään entistä useammin sekä isä että äiti ovat aktiivisesti mukana lastenhoidossa; molemmilla on läheinen suhde lapseen. Isät ottavat isyysvapaata ja osallistuvat myös kodinhoitoon. Parisuhteen kariutuessa isyys kuitenkin saa enemmän kolhuja.

Suomessa vuosittain yli 30 000 lasta joutuu kokemaan avioeron (13 471 avioeroa). Avoliittojen erolapset mukaan laskien eron joutuu kokemaan lähes 40 000 lasta vuosittain. Erolasten isien ja äitien määrä lienee lähempänä 20 000 molempia.

Vanhemmat ovat periaatteessa lain edessä tasa-arvoisia lastensa huoltajina, mikäli lapset ovat erotessa yhteishuollossa. Käytännössä tasa-arvo naisten ja miesten välillä tässä asiassa ei toteudu edes teoriassa; tilastojen mukaan 88% lapsista jää äitiensä luokse asumaan vanhempien erotessa.

Noin 17 000 isää joutuu vuosittain eron takia luopumaan arjesta lastensa kanssa. Isyys muuttuu tällöin juridisesti säädellyksi: isä saa yhä kantaa taloudellista vastuuta lapsestaan, mutta hän ei saa olla läsnä lapsen arjessa.

Pahimmassa tapauksessa isän yhteys lapseen katkeaa. Isät eivät saa yhteiskunnalta tai yleensä mistään käytännön apua isyyden toteutumiseksi, jos äiti ei anna isän tavata lastaan. Toteutuuko tällaisessa tilanteessa lastensuojelulaissa korostettu lapsen etu - tuskinpa vain.

Osa lasten lähivanhemmuuksista sovitaan vanhempien kesken suullisesti, osassa lastenvalvoja vahvistaa vanhempien tekemän kirjallisen tapaamissopimuksen.

Huoltajuuskiistojen määrä erojen yhteydessä on viime aikoina lisääntynyt rajusti. Lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien käsittelyjen määrä käräjäoikeuksissa on yli kaksinkertaistunut vuodesta 1995. Silloin tapauksia käsiteltiin yhteensä 1 091, vuonna 2008 luku oli jo 2 259, lähes 17% kaikista avioerotapauksista.

Ainakin puolet isistä haluaisi ja heillä olisi yhtä hyvät edellytykset kuin äideillä toimia lastensa lähivanhempina eron jälkeen. Yhteiskunta ei kuitenkaan tue isien lähivanhemmuutta. Äitien ylivertaisuutta lähivanhempana korostava asenne on syvällä yhteiskunnan rakenteissa ja asioita käsittelevien viranomaisten - sosiaalitoimi ja käräjäoikeudet - toimintakulttuureissa.

Yksinhuoltajaäitejä on paljon. Yksinhuoltajaisä on edelleen harvinaisuus, sillä alle kolmessa prosentissa lapsiperheitä asuu lasten kanssa pelkästään isä.

Isän ja lapsen välisen tunnesiteen merkitystä on korostettu viime aikoina entistä enemmän. Tuoreet tutkimukset osoittavat, että sekä isän että äidin on yhtä tärkeää olla läsnä lapsensa elämässä.

Suomessa elää isättömien lasten ja ylikuormitettujen yksinhuoltajaäitien sukupolvi. Tutkimusten mukaan yksinomaan naisten kasvattamien poikien identiteetin kehittyminen on ristiriitaista, jos poikien elämänpiirissä ei ole miehiä, joihin he voisivat samastua.

Minun mielestäni molempien vanhempien oikeus omiin lapsiinsa on yhtä tärkeä kuin lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa. Yhteiskunnan tehtävänä on erityisesti riitaisissa eroissa huolehtia lapsen edun aidosta toteutumisesta siten, että lapsen oikeus molempiin vanhempiin turvataan - ja päinvastoin.

Olen itse eronnut lähes seitsemän vuotta sitten, ja tunnen kaikki eroon liittyvät prosessit. Annan mielelläni neuvoja tai tukea kaikille, jotka niitä kokevat tarvitsevansa.

Erokriisissä painiskeleville miehille on tukea tarjolla muun muassa Miessakit ry:n Erosta Elossa -toiminnan eroryhmissä. Lue lisää www.miessakit.fi tai lähetä sähköpostia erokriisiapua@miessakit.fi.

Veli Hukkanen
ylikomisario
Hyvinkää

18/11 2009 23:32

Aamuposti-lehden lukijalta-palstalla julkaistu kirjoitus 5.5.2010

Maahanmuuttajat eivät uhkaa suomalaisten työpaikkoja

Viime aikoina on käyty vilkasta, eri näkökulmia esiin tuovaa keskustelua maahanmuuttajista.

On hyvä muistaa, että Suomeen on vuosisatojen ajan tullut muista maista ihmisiä tekemään työtä, yrittäjiksi, pakolaisina, avioliiton kautta jne.

Maahanmuuttajakysymykset liittyvät aina aikakauden laajempaan poliittiseen kontekstiin. Liikkuvassa poliisissa 1946-47 palvellut isäni toimeenpani sen ajan maahanmuuttajapolitiikkaa - itärajan takaa Suomeen tulleiden ihmisten etsintää ja palauttamista Neuvostoliittoon.

Maahanmuuttoon liittyy tietenkin myös lieveilmiöitä ja. sopeutumattomuutta. Mutta eivät kaikki suomalaisetkaan ole tuottavia ja lainkuuliaisia kansalaisia.

Mitä enemmän muuttajan kotimaan kulttuuri eroaa uuden kotimaan kulttuurista, sitä hankalampaa on usein sopeutuminen. Tällaisille ryhmille tulisi räätälöidä erityinen ja pitkäkestoinen kotouttamisohjelma. Kielitaito on perusedellytys sopeutumiselle ja erityisesti työllistymiselle.

Suomessa tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa tietty määrä työväkeä erilaisiin töihin ja ammatteihin, jotta yhteiskunnan pyörät pyörivät. Yhteiskunnan toiminta, palvelujen järjestäminen ja ihmisten toimeentulo perustuvat työntekoon.

Periaatteessa on sama tekeekö työt kantaväestöön kuuluva vai ulkomailta Suomeen laillisella tavalla pysyvästi tai väliaikaisesti muuttanut henkilö. Tärkeintä on, että työt tulevat tehtyä - ja palkat asianmukaisesti maksettua.

Sanonta, kyllä tekevä työtä löytää, pitää paikkansa niin kauan kuin tekijä ei ole kovin ronkeli tarjolla olevien töiden suhteen. Todellisuudessa kaikkiin töihin ei tahdo löytyä halukkaita tekijöitä.

Asian ydin onkin mielestäni siinä, että työn pitää löytää tekijänsä - ja päin vastoin.

Nuorena miehenä olin maahanmuuttajana Ruotsissa 1978. Suomessa oli silloinkin yli 200 000 työtöntä. Työskentelin patatiskaajana, astianpesukonelinjastolla sekä huonepalvelun tarjoilijana Sheraton-hotellissa. Työkavereina oli turkkilaisia, kurdeja, egyptiläisiä, libanonilaisia, etiopialaisia, saksalaisia, suomalaisia ja myös ruotsalaisia. Monikulttuurinen työyhteisö toimi hyvin.

Sheratonin ja muista kokemuksista erilaissa töissä on ollut minulle hyötyä. Nykyisessä työssäni kohtaan maahanmuuttajia sekä yhteistyökumppaneina, asiakkaina että kansalaiskontakteissa.

Työttömiä oli Tilastokeskuksen mukaan 2010 tammikuussa 250 000. Työ- ja elinkeinoministeriö taas arvioi työttömien määräksi 300 600, joista 20 000 on työtä etsiviä maahanmuuttajia. Joidenkin laskelmien mukaan Suomessa olisi työikäisiä ihmisiä poissa työstä sekä erilaisten tukien piirissä yhteensä jopa 400 000 - 500 000.

Kaikista ahkerista ja rehellisistä ihmisistä on hyötyä yhteiskunnalle.

Maahanmuuttajat toimivat useasti tehtävissä, joihin on nykyään vaikea saada kantaväestöä - esim. bussinkuljettajina ja siivoojina pääkaupunkiseudulla.

Maahanmuuttajat ovat myös lähteneet kantaväestöä kärkkäämmin yrittäjiksi koko 2000-luvun. Helsingin kaupungin ja Uudenmaan TE-keskuksen rahoittamista, vuonna 2007 perustetuista yrityksistä noin kolmannes (yli 100) oli maahanmuuttajataustaisten perustamia.

Valtion tulee perustuslain mukaan tukea kansalaisten työllistämistä. Mielestäni pienyritysten perustamista ja kannattavuutta uusin keinoin tulisi tukea voimakkaammin. Tämä loisi edellytyksiä lisätyöpaikkojen luomiseen kaikille Suomessa asuville.

Veli Hukkanen
ylikomisario
Itäisen poliisipiirin johtaja (Helsingin poliisilaitos)

13/05 2010 10:11

Hyvinkää 13.5.2010

Alkuvuoden aikana en ehtinyt kirjoitella. Kiirettä on ollut kolmella rintamalla: työssä, opiskeluissa ja luottamustehtävässäni Hyvinkään kaupungin tarkastuslautakunnassa.

1.1.2010 astuivat voimaan Helsingin poliisilaitoksen omat rakennemuutokset. Suurin muutos oli se, että vuoden vaihtuessa lakkautettiin aikaisemmat neljä poliisipiiriä; Keskusta, Pasila, Malmi ja Itäkeskus. Niiden tilalle peruastettiin kolme poliisipiiriä: Eteläinen, Pohjoinen ja Itäinen.

Käytännössä muutos toteutettiin siten, että Malmin poliisipiiri lakkautettiin ja sen alueesta puolet liitettiin Itäiseen ja toine puoli Pohjoiseen poliisipiiriin. Itäinen poliisipiiri toimii kahdessa kiinteistössä, ja poliisipalveluja tarjotaan edelleen sekä Itäkeskuksen että Malmin poliisiasemilla.

Minut valittiin Itäisen poliisipiirin johtajaksi. Piirin länsiraja kulkee Vantaanjoessa. Vastuullani on noin 240 000 asukkaan turvallisuus, järjestys ja katurauha noin 130 neliökilometrin alueella. Itäisen piirin henkilöstömäärä on tällä hetkellä noin 290.

Halintotieteen maisterin opintoni saan päätökseen tulevana syksynä. Gradun tekemistä varten pidin yhteensä 7 viikkoa virkavapaata helmi-huhtikuussa. Tutkimukseni aihe on \"Turvallisuusyhteistyön organisointi paikallistasolla\". Tutkintoon liittyvät muut opinnot olen suorittanut.

Ensimmäinen reilu vuosi tarkastuslautakunnan jäsenenä on koettu. Lautakunnan toimiala on laaja, ja käsityksen saaminen kaupungin eri sektoreiden toiminnasta vaatii useita vuosia. Tarkastuskäynnit eri kohteissa, toimialojen ja palvelutuotannon vastuuhenkilöiden kuulemiset ovat antaneet valtavasti tietoa lyhyessä ajassa. Vuoden 2009 arviointikertomuksen laatiminen on kovaa työtä. Kokouksia tämän vuoden aikana tulee olemaan yhteensä lähes 20. Ilman kokenutta tarkastussihteeri Merja Peltomäkeä emme me täysin untuvikko lautakunta selviytyisi tehtävästämme. Myös puheenjohtaja Tapani Yli-Saunamäki hallitsee tehtävänsä erinomaisesti.

Nyt, toukokuun puolivälissä, odottelen jo kesälomia ja yhteistä aikaa lasteni kanssa. Joudun kyllä pitämään gradun mielessä ja myös jonkin verran esillä myös kesällä.

Nettisivuillani olevaan sähköpostiosoitteeseen ei kannata kirjoittaa, se ei toimi. Osoite veli.hukkanen@poliisi.fi on varmasti turvallinen ja luen sitä myös lomani aikana.

Kuulemisiin,

Veli Hukkanen
040 507 1037

13/05 2010 10:44

18.7.2010: kesän tapahtumia ja ajatuksia

Tarkastuslautakunnan kevään viimeinen kokous pidettiin 10.6. Lautakunnan Arviointikertomus 2009 on luettavissa Hyvinkään kaupungin nettisivuilla. Syyskauden ensimmäinen kokous on 16.8.

Pidin 2 viikkoa lomaa kesäkuussa, olin 2 viikkoa töissä ja nyt on toinen 2 viikon loma puolivälissä. Viime vuonna lomani kuluivat uupumuksesta toipumiseen. Tänä kesänä uuvuttaa vain helle. Mutta onpa upea kesä!

Hienojen säiden ansiosta olen tähän mennessä ajanut prätkälläni - Kawasaki 500EN - jo lähes 3000 km. Kahdeksas kesä \"pappamopolla\" toi parhaat ajelusäät. Sadetta pelkäämättä sain päristellä prätkällä Rantasalmelle, kotipitäjääni, lapsuudenkaverini ja hänen vanhempiensa 205-vuotisjuhliin (80+75+50).

Viime kesänä jäi toinen kesäisistä mieliharrastuksistani, rullaluistinhiihto, kokonaan väliin. Nyt olen tehnyt 20-28 km lenkkejä Riihimäelle ja Ridasjärvelle.

Kävin lasteni kanssa 2 päivän kaupunkilomalla Tukholmassa; laivamatkat ja yksi yö hotellissa. Olin siellä töissä vuonna 1978. 15v tyttäreni shoppaili ystävänsä kanssa Drottningatanilla. Yritin ylläpitää ilman kaveria pitkästyvän 14v poikani tunnelmaa mm. siten, että kävimme katsomassa sekä työ- että asuinpaikkaani 32 vuotta sitten. Tapasimme myös Tukholmassa asuvat enoni ja sisareni.

Kaupunki ei ole paljonkaan muuttunut 1970-luvulta. Joukkoliikennettä on kehitetty ja laajennettu edelleen, ja mm. metrovaunukalusto (Tunnelbana)on uusittu täysin 2000-luvulla. Metrolla matkustaminen on helppoa ja edullista. 24 tunnin ladattava matkakortti maksoi vain 60 kruunua (6 euroa) alle 16-vuotiaalle ja vain 100 kruunua (10 e) aikuiselle. Tunnin voimassa oleva kertalippu maksaa Pressbyrånista ostettuna 30 kruunua ja aseman sisäänkäynnin myyjältä 40 kruunua.

Olen lähes joka viikko pikkuisen työstänyt graduani myös kesällä. Syyskuussa aion pitää muutaman viikon lomaa ja virkavapaata saadakseni sen valmiiksi viimeistään lokakuussa.

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä ja monilla vielä lomakin pitämättä. Thomas Ledin on turhan pessimistinen omassa laulussaan \'sommaren är kort - nästan är det bort\'. Nautitaan kesästä, nautitaan tästä päivästä, tästä hetkestä.

Elämä on tässä ja nyt. Mutta täysillä elämisen kyky sekä itselle ja läheisille parhaiden valintojen tekeminen tässä hetkessä ei ole aina helppoa. Itsekin olen vasta viimeisten parin vuoden aikana oppinut tuota taitoa jonkin verran.

Eräs vähän yli 30v ystäväni kertoi tietoisesti opettelevansa elämänasenteen muutosta SITKUsta NYTKUun. Hän sanoi tietoisesti \'käskevänsä\' itseään, että eikun NYTKU, kun on jossain tilanteessa siirtämässä jonkin asian tekemistä sitten kun eli SITKUn mustaan aukkoon.

Turvallista loppukesää kaikille!

Veli Hukkanen
veli.hukkanen@poliisi.fi
040 507 1037

18/07 2010 15:42

Aamuposti-lehden lukijalta-palstalla julkaistu kirjoitus 27.8.2010

Keskustelua vanhemmuudesta ja lapsen edusta eron yhteydessä tarvitaan

”Isällä ei ole Suomessa oikeutta lapsiin” ja ”Wilma-tunnukset kaikille huoltajille” (AP 21.8.) sekä ”Isän oikeus lapsiin” ja ”Yhteishuoltajuuskaan ei takaa toimivuutta” (AP 25.8.) kuvasivat hyvin kirjoittajien tai heidän läheistensä kokemuksia.

Olen itsekin viime vuonna kirjoittanut ero-aiheesta Aamupostiin.

Valtakunnan toisen iltapäivälehden 25.8. nettiversiossa oli jutun ”Käräjäoikeuksiin esitetään uudenlaista huoltoriitojen sovittelua” yhteydessä kysely: Eronnut, tuliko teille riitaa lasten huoltajuudesta? Ääniä oli silloin annettu 530; kyllä-vastauksia oli 57% ja ei-vastauksia 43%.

Oikeusministeriön työryhmän esittämä uudistus huoltajuusriitojen sovittelussa eron yhteydessä tulisi todella tarpeeseen.

Kaksivuotinen kokeilu onkin tarkoitus aloittaa ensi vuoden alussa Espoon, Helsingin, Oulun ja Pohjois-Karjalan käräjäoikeuksissa, jos rahoitus järjestyy.

Sovittelussa mukana oleva lapsipsykologi tai sosiaalityöntekijä toimisi sovittelua johtavan tuomarin apuna. Hänen tärkein tehtävänsä olisi auttaa vanhempia ymmärtämään lapsen etu. Hän voisi keskustella erikseen lapsen kanssa, jos vanhemmat hyväksyvät sen.

Sovittelun toivotaan auttavan erityisesti vaikeissa huoltajuusriidoissa. Vanhempia aiotaan rohkaista tekemään sovitteluhakemuksia erotilanteissa. Menettely edellyttää kaikkien osapuolten suostumusta.

Itse eron kokeneena ja lähivanhemmuuden menettäneenä tiedän, millaisia tunnekuohuja ja tuntemuksia ero ja siihen liittyvät oheisprosessit synnyttävät. Meille - ja sitä kautta lapsillemme - olisi varmasti ollut hyötyä tällaisesta sovittelusta eromme yhteydessä.

Avio- ja muukin ero on aina menetys, ”pieni kuolema”, kaikille jota se koskettaa. Minulla toipuminen kesti vuosikausia. Mutta ilman omaa halua puhua asiasta ja toisten ihmisten tukea en ehkä olisi toipunut vieläkään.

Eronneet isät ja -äidit, kirjoittakaa rohkeasti kaikenlaisista erokokemuksistanne. Myös kertomuksia onnistuneista ratkaisuista lasten huoltajuuden järjestämisessä ja sopimisessa tarvitaan. Muut eron kokeneet ja sen kanssa kipuilevat voivat saada hyviä käytännön vinkkejä.

Kokemuksista kirjoittamisella on myös laajempaa merkitystä, sillä esimerkiksi viranomaiset lukevat heitä koskevia kansalaisten kirjoituksia.

Wilma-tunnusten antaminen vain lähivanhemmalle on hyvä esimerkki etävanhempi-huoltajan epätasa-arvoisesta kohtelusta (nimimerkki Yh-isä, AP 21.8.).

Tarkastuslautakunnan jäsenen ominaisuudessa otin Wilma-tunnuksiin liittyvän epäkohdan puheeksi rehtorin kanssa tarkastuskäynnillä eräässä koulussa. Hän ei ymmärtänyt kantaani asiaan.

Mielestäni tällainen ”tasa-arvopalikka” pitäisi saada Wilmaan kaikkia tunnukset haluavia etävanhempia varten, kun vanhemmilla on yhteishuoltajuus.

Veli Hukkanen
ylikomisario, Itäisen poliisipiirin johtaja

05/09 2010 19:24

Hyvää alkanutta vuotta 2011 kaikille!

Hei,

Edellisen kerran kirjoitin syyskuun 2010 alussa. Siihen on minulla päteviä syitä.

Olin lähes koko syyskuun lomalla viimeistelemässä graduani. Jätin tutkielmani johtamistieteiden laitoksen professorille tarkastettavaksi 22.10., ja kävin kypsyyskokeessa 27.10. Tampereen yliopiston kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnan johtaja hyväksyi gradun 12.11.2010. Tutkelmani aihe on \"Turvallisuusyhteistyön organisointi paikallistasolla\" ja sain siitä arvolauseen eximia cum laude approbatur. Hallintotieteiden maisterin todistuksen saaminen viivästyi koska laitoksen hajamielinen professori oli unohtanut merkkauttaa osan opunnoistani opintosuoritusrekisteriin...

Useiden vuosien opiskelu työn ohella on yhtäältä palkitsevaa ja toisaalta rankkaa. Myös työni suuren poliisiyksikön johtajana on vaativaa. Koska en ole työaikalain alainen, niin virka-ajan yli menevistä tunneista tai viikonlopputöistä ei saa lisäkorvausta. Lisäksi luottamustehtäväni tarkastuslautakunnan jäsenenä lienee laajin ja työläin kaikista lautakunnista.

Lyötyäni pisteen opiskelulle toistaiseksi lokakuussa, olin kuin ilmasta tyhjäksi puristettu pallo. Siitä lähtien ei ole huvittanut tehdä juuri mitään. Niinpä olen nauttinut pelkästä olemisesta ja mitään tekemättömyydestä. Viikonloppuisin ja iltaisin olen makoillut paljon sohvalla ja katsellut tallennnettuja elokuvia tai tv:tä. En ole jaksanut lukea odottavia lukemattomia kirjoja. Kyllästyin myös äänikirjoihin työmatkoilla. Kuntoliikunta kyllä maistui, ja onneksi tänä talvena pääsi aikaisin hiihtämään.

Viimeisten vuosien aikana olen opiskelun takia joutunut kieltäytymään lukuisista kutsuista erilaisiin työhön liittyviin, ammattikunnan, järjestöjen, sidosryhmien jne. iltatilaisuuksiin. Olen nyt päässyt osallstumaan näihin usein varsin antoisiin tilaisuuksiin. Tällainen oli mm. T:reen yliopostin valmistuneiden juhla 10.12.

Joulun vietin aivan uudella tavalla; 15-vuotiaan poikani kanssa kahdestaan Hyvinkäällä. 16-vuotias tyttäreni oli sukulaisten kanssa Thaimaassa 2 viikkoa. Poika oli ostanut minulle joululahjaksi Pasi Tuunaisen kirjan \"Tahtojen taisto\". Se kertoo 9. divisionan komentajan, jääkärieversti Hjalmar Siilasvuon ja hänen esikuntapäällikkönsä kapteeni Alpo K. Marttisen yhteistyöstä ja johtamissuhteesta talvisodan aikana. Minä olen kiinnostunut sotahistoriasta, ja asekätkijä Marttisen myöhemmät vaiheet USA:n armeijan everstiksi saakka ovat minulle tuttuja.

Opiskelun jälkeinen henkisesti tyhjä aika jatkunee vielä jonkin aikaa, vaikka olen näkevinäni jo piristymisen merkkejä itsessäni. Siihen vaikuttaa varmaan myös se, että valoa kohti ollaan menossa. Kaamosaikana olen ollut väsynyt aiemminkin. Paikallislehti Aampupostiinkaan en ole jaksanut kirjoittaa, vaikka kiinnostavia yhteiskunnallisia keskustelunaiheita on ollut paljon eduskuntavaalien alla.

Nautitaan talvesta, ulkoilusta ja lumitöistä!

-veli-
040 507 1037
veli.hukkanen@poliisi.fi

09/01 2011 20:15

ILMAN TURVALLISUUDENTUNNETTA EI OLE HYVINVOINTIA

Hyvinkäällä 20.3.2011

Hei kaikille, tällä kertaa kerron teille hieman viime vuonna valmistuneesta gradustani. Teksti perustuu valtakunnallisen RIKU-lehteen (rikosuhripäivystyksen julkaisu) pyynnöstä toimittamaani artikkeliin.

TOIMIVALLA TURVALLISUUSYHTEISTYÖLLÄ PAREMPAA HYVINVOINTIA

Sisäisen turvallisuuden ohjelmien (Arjen turvaa 2004, Turvallinen elämä jokaiselle 2008) mukaan turvallisuusyhteistyöllä tavoitellaan sisäisen turvallisuuden tarkoittamaa sellaista yhteiskunnan tilaa, jossa jokainen voi nauttia oikeusjärjestelmän takaamista oikeuksista ja vapauksista sekä turvallisesta yhteiskunnasta ilman rikollisuudesta, häiriöistä, onnettomuuksista ja suomalaisen yhteiskunnan taikka kansainvälistyvän maailman ilmiöistä tai muutoksista johtuvaa pelkoa tai turvattomuutta. Hyvä sisäinen turvallisuus edellyttää sosiaalista turvallisuutta, ja se syntyy monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Turvallisuutta edistävät turvallinen koti-, asuin- ja työympäristö, toimivat peruspalvelut, hyvin suunniteltu liikenneympäristö, avun saanti silloin, kun sitä tarvitaan ja varmuus siitä, että rikoksiin syyllistyneet joutuvat edesvastuuseen teoistaan. Osa sisäistä tuvallisuutta on myös varautuminen suuronnettomuuksiin ja normaaliolojen häiriötilanteisiin.

Turvallisuus ja turvallisuudentunne tuottavat hyvinvointia sekä yksilö- että yhteisötasolla. Paikallisessa turvallisuusyhteistyössä poliisi on tärkeä toimija, koska turvallisuus on poliisin keskeinen tehtäväalue.

Valitsin maisteriopintojeni pro gradu -tutkielman aiheeksi turvallisuusyhteistyön, koska olen toiminut turvallisuusyhteistyöverkostoissa jo varsin kauan.

Tutkimuksella kartoitettiin, onko sisäisen turvallisuuden ohjelmia tai muita sisäisen turvallisuuden julkaisuja hyödynnetty turvallisuussuunnittelussa. Tutkimuksessa tutustuttiin Vantaan, Turun, Päijät-Hämeen (Lahti), Oulun ja Itä-Helsingin turvallisuussuunnitelmiin ja -yhteistyön organisointimalleihin.

Tutkimuksen päätehtävänä oli selvittää, miten verkostoyhteistyö on kohdepaikkakunnilla käytännössä organisoitu sekä miten johto- ja vastuusuhteet on määritelty turvallisuussuunnitelman toimeenpanossa. Tutkimuksen tavoitteena oli myös hankkia tietoa erilaisten mallien toimivuudesta.

Tutkimus kohdennettiin strategisten verkostojen johtamisen, strategisen turvallisuuden hallinnan ja strategisen kumppanuuden alueille. Verkostotutkimuksessa on kiinnitetty niukasti huomiota verkostojen muotoutumiseen prosessina sekä verkostoitumiseen käytäntönä. Turvallisuusyhteistyön rakenteita, kuten erilaisia organisointitapoja ja niiden toimivuutta, on myös tutkittu hyvin vähän.

Tutkimustulosten mukaan sisäisen turvallisuuden ohjelmat ovat toimineet yleisluontoisina suuntaviittoina. Niissä ei kuitenkaan ole konkreettisia ohjeita siitä, miten luodaan toimiva verkosto-organisaatio ja millainen on hyvä turvallisuussuunnitelma.

Tuloksissa korostuu myös turvallisuussuunnittelun selkiintymätön suhde kaupungin/alueen viralliseen organisaatioon, kaupunkistrategiaan, yhteiskunnan strategisiin tavoitteisiin ja poliittiseen päätöksentekoon.

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on se, että turvallisuussuunnittelun nykyinen ohjeistus, ohjaus, osaaminen ja koulutus ovat riittämättömiä. Turvallisuussuunnittelusta vastaavien henkilöiden verkostovalmiuksissa on selvästi puutteita. Erityisesti verkoston rakenteen ja johtamisen keskeistä merkitystä turvallisuussuunnittelussa ei ole ymmärretty. Myös virallisten instituutioiden ja järjestelmien tuki verkostomaiselle toiminnalle on puutteellista.

Toimenpidesuosituksista ensisijaisia ovat konkreettiset valtakunnalliset ohjeet turvallisuussuunnitelmien laatimiseen sekä turvallisuusyhteistyön johtamiseen ja organisointiin.

Kaupunkien ja kuntien johtoon tulisi valita henkilöitä, joilla on kokemusta ja osaamista strategisten verkostojen johtamisesta. Lisäksi tulisi järjestää turvallisuussuunnittelun koulutusta kaupunkien ja kuntien johtajille, johtaville virkamiehille sekä keskeisten poliittisten päätöksentekoelinten puheenjohtajille.

Toimivan turvallisuusyhteistyöverkoston luominen ja strategisen kumppanuuden kehittyminen vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä. Kaikkiin kuntiin, kaupunkeihin tai maakuntiin tulisi palkata asianmukaisen turvallisuusalan koulutuksen suorittanut turvallisuusyhteistyön koordinaattori, turvallisuussuunnittelun johdon avuksi.

Pro gradu tutkielma Turvallisuusyhteistyön organisointi paikallistasolla
Tampereen yliopisto/Johtamistieteiden laitos
Hallintotiede/Turvallisuushallinto
Lokakuu 2010
Ohjaaja: dosentti Sirpa Virta

Veli Hukkanen
ylikomisario, HTM
Itäisen poliisipiirin johtaja, Helsingin poliisilaitos
RIKUn Etelä-Suomen aluetyöryhmän jäsen

20/03 2011 19:48

KOKEMUKSIANI JA AJATUKSIANI JOHTAMISESTA

Ohessa kirjoittamani artikkeli, joka on julkaistu maaliskuussa ilmestyneessä POLIISI & OIKEUS -lehden 2/2011 numerossa (poliisin ja oikeushallinnon henkilöstön tiedotuslehti)

JOHTAJAN PITÄÄ TAVOITELLA PAREMPAA

Johtajan tehtävä on ammatti. Johtajana kehittyminen on tietoinen, jatkuva prosessi. Onnistuminen vaatii tavoitteellista elämänasennetta – ja oikeinalaista koulutusta.

Poliisikokelaskurssin pääsykokeissa vuonna 1980 minulta kysyttiin tavoitteitani, jos pääsen poliisiksi. Vastasin, että tavoitteeni on päästä ainakin komisarioksi. Päällystökurssin käynyt serkkuni oli kuollut virkatehtävällä auto-onnettomuudessa syksyllä 1978. Ajattelin, että minun kuuluu jatkaa tietä, mikä Kyöstiltä jäi kesken. Näin myös tapahtui.

Suoritin alipäällystökurssin vuonna 1988 ja poliisipäällystön virkatutkinnon vuonna 1992. Siirtyminen alipäällystötehtävistä päällystöön on suuri loikka poliisiuralla. Johtamisen toimenkuva, vastuut ja velvollisuudet laajenevat merkittävästi.

Siirtyminen poliisin perustyöstä päällystötehtäviin ilman kokemusta minkäänlaisesta esimiestyöstä on vähintään kolmiloikka. Päällystötehtävissä tarvittavan kokonaisuuksien hallinnan saavuttamiseen vaaditaan vähintään viisi vuotta työskentelyä päällystössä sekä johtamisosaamisen jatkuvaa ja tietoista kehittämistä.

Olin päällystön johtamistaidon kurssilla vuonna 1998 ja päällystön johtamisvalmennuskurssilla vuonna 2000 Poliisiammattikorkeakoululla. Jälkimmäisellä kurssilla johtamisen valmennusosuuden kouluttajana toimi Peter Catani. Hän koulutti johtamista Gustav Käser Training International -metodin mukaan lukuisilla kursseilla usean vuoden aikana. Kaikki kollegani eivät pitäneet ”Catanin opeista”.

Mielestäni Catani toi koulutuksessa esiin uusia näkökulmia poliisin johtamiseen yleensä sekä monia helposti sovellettavia, käytännöllisiä toimintamalleja päivittäisjohtamiseen. Tässä artikkelissa erittelen asioita, joita olen pyrkinyt pitämään ohjenuorana omassa ammatillisessa kehittymisessäni johtajana.

JOHTAJAN TEHTÄVÄ ON AMMATTI

Yksi valmennuksen pääsanoma oli, että johtajan tehtävä on ammatti. Kaikissa organisaatioissa on olemassa tiettyjä tehtäviä, jotka kuuluvat vain johdolle ja johtajille. Johtajat ovat olemassa saadakseen aikaan muutoksia ja pitääkseen huolen siitä, että muutoksiin reagoidaan oikeaan aikaan.

Johto ja johtajat astuvat kuvaan silloin, kun asiat eivät suju itsestään totutun kaavan mukaan tai kun johdon mielestä niiden ei (enää) tulisi kehittyä totutun kaavan mukaan. Yksinkertaistettuna johtaminen on jatkuvaa kehittämistä. Ilman muutosta ei tapahdu kehitystä – organisaation toimintaa ei voi kehittää ilman muutoksia.

Ammattijohtajan tulee aina nähdä ja tavoitella parempaa kuin mitä tällä hetkellä on. Johtajan katseen tulee olla horisontissa, vision ja tavoitteiden suunnassa. Johtaja, joka ei näe mitään puutteita toiminnassa, ei hallitse tehtäväänsä.

Johto, joka valittaa henkilökuntansa ja organisaationsa puutteellisuuksia, lyö laimin tehtävänsä. Johtajan tehtävä on ”tehdä puutteellisesta niin hyvää kuin mahdollista”. Se on johtajan erityinen tehtävä.

Johtajat ovat olemassa asettaakseen itselleen ja muille tavoitteita, jotka ovat tätä päivää ja lähitulevaisuutta ajatellen niin hyviä kuin mahdollista. Lisäksi johtajien tehtävänä on varmistaa, että asetetut tavoitteet saavutetaan tehokkaasti.

Johtamisen kolme osa-aluetta

Johtamisvalmennuskoulutuksessa johtamisen osa-alueet jaettiin kolmeen valmennusvaiheeseen. Ensimmäinen vaihe liittyi henkilöjohtamiseen: ihmisten käsittely yleensä sekä motivoinnin merkitys (kohtaaminen).

Henkilöjohtamiseen kuuluu myös organisaatioon sopivien työntekijöiden rekrytointi. Sen merkitys tiivistyy Amerikan teräskuninkaan Andrew Carnegien hautakiveensä hakkauttamassa kirjoituksessa: ”Tässä lepäävä mies etsi palvelukseensa ne ihmiset, jotka olivat häntä viisaampia.”

Toinen vaihe oli tietojen käsittely ja päätöksen tekeminen. Taito käsitellä tietoa on kykyä erottaa merkityksellinen ja merkityksetön tieto. Tietojen oikeassa käsittelyssä on kyse siitä, että osaa nopeasti muodostaa oikean kuvan tilanteesta ja uskaltaa sen jälkeen tehdä päätöksen.

Koulutuksen kolmannessa vaiheessa käsiteltiin itsensä kanssa toimeen tulemista, kuten ajan hallintaa ja käyttöä sekä delegoinnin tärkeyttä johtajan työssä. Tehokkuuttaan voi parantaa muutenkin kuin tekemällä pitkiä päiviä, kantamalla töitä kotiin ja olemalla aina tavoitettavissa. Tärkeintä johtajalle on välttyä joutumasta tehtävänsä orjaksi.

Menestyvä johtaja

Menestyvät johtajat ovat haluttuja johtajia. Esimieheen, jolla on mahdollisuus olla menestyvä johtaja tai kehittyä sellaiseksi, voidaan liittää viisi tunnusmerkkiä.

•Hän on yksi niistä, jotka tietävät mitä haluavat ja jonka katseen suunta on oikea.
•Hän on itse erittäin motivoitunut. Hän ei vain tiedä, mitä haluaa, vaan ponnistelu tämän tahdon toteuttamiseksi on hänestä myös hauskaa.
•Hän on rohkea. Hän ei ole itsensä esteenä siten, että häpeän pelko, pelko henkilökohtaisen uhrauksen riskistä tai kasvojen menettämisen pelosta rajoittaisivat hänen toimintaansa.
•Hän on tulossuuntautunut.
•Hän on ”realistinen haaveilija”. Hänellä on taito toteuttaa - itsensä ja toisten avulla - tavoitteet, ”unelmat”, uudet ideat, omansa ja toisten.

Tietoisesti tavoitteita kohti

Kurssin alkuvaiheessa käsiteltiin tavoitteiden saavuttamista. Sen mottona oli: Se, mitä haluamme saavuttaa elämässämme, on loppujen lopuksi kiinni ponnisteluistamme, haluistamme, toiveistamme pyynnöistämme ja näkemyksistämme sekä ajasta. Nimittäin siitä ajasta, jonka käytämme ideoittemme, suunnitelmiemme ja mielikuviemme johdonmukaiseen toteuttamiseen.

Tavoitteiden saavuttamisessa korostettiin terveen ammattiylpeyden merkitystä. Johtajan ammattiylpeyteen liittyy tietoinen, tavoitteellinen itsensä kehittäminen. Kun kulkee kehityksen tietä, ei saa tyytyä siihen, että toimii tänään yhtä hyvin kuin eilen. Sen, joka haluaa päästä eteenpäin, on tehtävä enemmän.

On harjoiteltava tietoisesti, valmentauduttava tietoisesti, tehtävä tietoisesti johtopäätöksiä tekemistään virheistä. Lyhyesti: opittava tietoisesti lisää johtamisesta. Jokaisen työpäivän jälkeen pitää asettaa itselle kysymys – mitä sellaista saavutin tänään, josta voisin olla ylpeä? – ja vastata siihen.

ETEENPÄIN ELÄVÄN MIELI

Päällystön johtamisvalmennuskurssilla saimme tehtäväksi kirjoittaa paperille vastauksen kysymykseen: ”Miltä ammatillinen ja henkilökohtainen ihannetavoitteesi 10 vuoden kuluttua näyttää?”

Ammatillisen tavoitteen kohtaan kirjoitin: ”Ylikomisario, hallintotieteiden maisteri 50 -vuotiaana. Johdan yksikköä jossa ei ole puutetta henkilöstöstä, rahasta, kalustosta; ja jossa on ammattitaitoinen, motivoitunut lähipoliisimaisesti työskentelevä henkilöstö hoitamassa tehtäviä…”

Päivä oli 13.9.2000, enkä vielä tuolloin ollut edes aloittanut päällystön täydennysopintoja. Suoritin ensimmäisen PPT-tutkintoon tähtäävän täydennysopintokurssin lokakuussa 2002 Poliisiammattikorkeakoululla, ja jätin viimeisen esseen marraskuussa 2007. Aloitin opiskelun Tampereen yliopiston johtamistieteiden laitoksella syyskuussa 2008. Suoritin turvallisuushallinnon maisteriohjelman opinnot alle kahdessa vuodessa ja graduni hyväksyttiin marraskuussa 2010.

Gradun aiheen, Turvallisuusyhteistyön organisointi paikallistasolla, valintaan minua motivoi halu kehittyä johtajana, kiinnostus verkosto-organisaatioiden toimintaa ja verkostojohtamista kohtaan sekä tarve kehittää valmiuksia strategisen turvallisuuden hallinnan alueella.

Ilman tavoitteen asettamista en ehkä olisi opiskellut kahdeksaa vuotta työn ohella, viimeiset kolme - neljä vuotta hyvin tiiviisti. Kirjoittamalla tavoitteeni paperille ”tein sen näkyväksi” ja haastoin itseni saavuttamaan sen. Myös muut 13.9.2000 asettamani tavoitteet ovat pääosin toteutuneet.

Kiinalaisen sananlaskun mukaan on helpompi kulkea, kun tietää minne on matkalla.

Kirjoittaja, ylikomisario, HTM Veli Hukkanen on Helsingin poliisilaitoksen Itäisen poliisipiirin johtaja.

02/04 2011 10:29

Aamuposti-lehden lukijalta-palstalla 27.6.2011 julkaistu kirjoitus

Suomen etujen varmistaminen Euroopan talouskriisissä

Harri Kiiskisen ”Poimintoja vasemmalta ja vähän oikealta” -näkökulma (AP 4.4.2011) palautti mieliin eri puolueiden poliitikkojen ennustuksia EU:n hyödyistä ja haitoista Suomelle, vähän ennen EU-kansanäänestystä 1994.

Kiiskisen kirjoituksen pääsanoma oli, että Euroopan Unionin (EU) nykyiset ongelmat liittyvät eriarvoistumiseen ja eliitin rikastumiseen ja että useat poliitikot ennustivat 1990-luvulla EU:n kehityksen kulkevan siihen suuntaan.

Muistan hyvin, että ennen 1994 kansanäänestystä käydyissä poliittisissa keskusteluissa EU:n kannattajat pyrkivät todistelemaan, että Suomi tulee olemaan EU:ssa nettosaaja, kun taas vastustajat ennakoivat Suomen olevan nettomaksaja.

Tulevaisuuden ennustaminen on yhtä vaikeaa kuin jälkiviisaus, mihin menneisyydessä tehty toisenlainen valinta olisi johtanut. Peruutuspeilistä on vaikea nähdä, millainen tilanne Euroopassa ja Suomessa olisi ilman EU:ta.

Suomi on osa Eurooppaa ja sen kuuluu olla mukana EU:ssa.

Eduskuntavaalien 2011 tulos kuitenkin osoitti kansalaisten tyytymättömyyttä EU:n politiikkaan huonosti taloutensa hoitaneiden jäsenvaltioiden tukemisessa.

Huoli harjoitetun tukipolitiikan vaikutuksista Suomen kansantalouteen on aiheellinen. Sen vuoksi on tärkeää ylläpitää avointa yhteiskunnallista keskustelua EU:n sisäisistä tukijärjestelmistä.

Poliittinen muisti on lyhyt - usein tarkoituksellisesti. Viime aikoina käydyssä julkisessa keskustelussa ei ole juuri tuotu esiin sitä, että EU tuki yhteensä miljardeilla useita valtioita niiden talouden eurokuntoon saattamiseksi jo 1990-luvulla.

Helsingin Sanomien 31.5.1994 taloustiistain Suomea koskevassa artikkelissa ”Suomi sopeuttanut talouttaan EU-kuntoon jo useita vuosia” käsiteltiin Suomen toimenpiteitä ja sitoutumista EU:n rahaliittoon.

Samalla sivulla toimittaja Renny Jokelin käsittelee Kreikan tilannetta otsikolla ”Kreikan eurokunto ei löydy ruoskalla eikä porkkanalla”.

Jokelin toteaa mm. seuraavaa: ”Papandreou tietää, kuinka vaikeaa on saattaa Kreikka kypsäksi EU:n rahaliiton kolmanteen vaiheeseen, vaikka Kreikka haluaisikin innokkaasti käyttää joskus samaa rahaa kuin Saksa tai Ranska. Kreikka ei kuitenkaan selviä millään ilveellä rahaliittoon 1999 tai sen jälkeenkään”.

EU oli jo ennen vuotta 1994 lainannut Kreikalle miljardikaupalla rahaa talouden tasapainottamiseen ehdolla, että maa vetäisi vyönsä kireälle. Nämä yritykset johtivat lakkoihin mellakoihin, silloisen pääministeri Mitsotakisin johtama hallitus kaatui ja Papandreou palasi valtaan.

Kreikka ei vielä 1.1.1999 täyttänyt ehtoja (Maastrichtin kriteerit), joiden täytyttyä EU:n jäsenvaltio voi saada luvan vaihtaa kansallisen valuuttansa euroksi. Kreikka liittyi euroalueeseen 1.1.2001, vaikka sen talous ei todellisuudessa ollut eurokunnossa.

Kaikkien muidenkaan Välimeren maiden talous ei ollut kehuttavassa kunnossa niiden siirtyessä euroon.

Jokelin kirjoitti 31.5.1994: ”EU:n tuki on aina sitä vaikeampaa, mitä suurempi jäsenmaa on kysymyksessä. Italia sai pari vuotta sitten kymmenien miljardien markkojen suuruisen rakennelainan palauttaakseen liiran EU:n vakauttamisjärjestelmän kurssimekanismiin.”

Miten oikeassa Jokelin ja useat muut asiantuntijat olivat vuonna 1994. Ne valtiot, joiden talous ei ollut aidosti kunnossa euroon siirryttäessä, eivät ole sitä kyenneet euroaikana kuntoon saattamaan.

Kreikan taloustilanne ei ole kohentunut 17 vuoden aikana, eikä sitä millään toimenpiteillä saada kestävään kuntoon lyhyessä ajassa. Kreikalla on väistämättä edessä vuosikymmeniä kestävä koko kansantalouden rakenteisiin ja johtamiseen pureutuva projekti.

Papandreou on jälleen Kreikan pääministerinä. Aika näyttää, antaako katumellakoin mieltään osoittava kansa hänen johtamalleen hallitukselle kannatuksensa ja mahdollisuuden aloittaa tarvittavat muutokset.

Euroopan velkakriisi on jatkunut jo toista vuotta. EU:n luottamus Kreikkaan on kriisin edetessä jatkuvasti heikentynyt. Euromaiden ja IMF:n Kreikalle toukokuussa 2010 myöntämä 110 miljardin euron hätärahoitus ei toiminut.

Kreikka ei ryhtynyt ehtojen mukaisiin toimenpiteisiin julkisen talouden tasapainottamiseksi. Osittain sen vuoksi Kreikka on käytännössä jo nyt velkajärjestelyssä maksukyvyttömyytensä takia.

Kreikan hallituksen ja parlamentin päätökset ovat ratkaisevia sen kannalta, myöntääkö EU vielä lisätukea Kreikalle.

Lähiaikoina näemme miten Kreikan käy, laajeneeko velkakriisi ja jos näin tapahtuu, millaiset ovat sen seuraukset Euroopan talouden kannalta.

Huolestuttavaa on se, että kriisin leviämisen estämiseksi keväällä 2010 perustettu Euroopan väliaikainen rahoitusvakausväline (ERVV) ei toiminut vaan kriisi levisi Irlantiin ja Portugaliin.

Erityisen huolestuttavaa on se, että monien asiantuntijoiden mukaan nykyinen pysyvä rahoitusvakausmekanismi (EVM) on oikeudellisesti hyvin epävarmalla pohjalla.

Näyttäisi siltä, että EU:ssa ovat nettosaajia olleet Kreikka ja muut taloutensa huonosti hoitaneet jäsenvaltiot. Kaikille on selvää, että samanlainen meno ei voi enää jatkua EU:ssa.

Uuden hallituksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on EU:n päätöksenteon eri foorumeilla varmistaa Suomen talouden ja suomalaisten hyvinvoinnin edut Euroopan velkakriisissä.

Veli Hukkanen
Hyvinkää

29/06 2011 22:43

Kesästä talven kynnykselle 2011

Hyvinkäällä 3.12.2011

Edellisestä, Euroopan talouskriisiä koskevasta kirjoituksestani on jo yli viisi kuukautta. Kriisi jatkuu ja on laajentunut entistä pahemmaksi. Olli Rehn korosti muutama päivä sitten antamassaan haastattelussa, että seuraavien 10 päivän aikana kriisin kärki taittuu tai tulee tuho.

Kesä ja syksy menivät, eikä talvesta ja valkeasta joulusta ole vielä tietoa. Monenlaista sääennustusta ja -ennustetta talveksi on nähty eri foorumeilla.

Mennyt kesä oli ensimmäinen, kun lapseni eivät enää viettäneet lomaa kanssani. Neljä viikkoa (muutenkin etä-)isän kanssa lomalla ei enää ole vaihtoehto 16- ja 17-vuotiaiden nuorten elämässä.

Niinpä minulla oli ensimmäisen kerran sitten 1990-luvun alun mahdollisuus viettää kesälomaa täysin omilla ehdoillani. Sanovat, että tosi moottoripyöräilijä on vasta 5000 km kesän aikana ajava. Yhdeksäntenä moottoripyöräilyn kesänä pääsin oikeiden prätkämiesten luokkaan. Tuli tehtyä useita reissuja ja pitkästä aikaa tavattua useampia sukulaisia kuin normaalisti.

Elämääni helpottaakseni hankin asunnon Helsingistä, koska työni, ystäväni, kulttuuri, verkostoni ym. ovat siellä. Maanantaista perjantaihin edestakainen ajaminen Hyvinkään ja Helsingin välillä kävi vuosi vuodelta raskaammaksi. Ratkaisu oli hyvä.

Yritin myös myydä taloni Hyvinkäällä, mutta ostaja pariskunta perui kauan viime hetkellä syyskuussa. Heiltä taisi mennä usko omaan talouteen epävakaassa Euroopan taloustilanteessa.

Yövyn arkisin Helsingissä ja viikolla käyn Hyvinkäällä vain tarkastuslautakunnan kokouksissa tai muutoin tarvittaessa. Viikonloppuisin olen usein Hyvinkäällä. Tilanne ei ole paljon muuttunut takavuosista, jolloin vietin paljon aikaa Helsingissä silloisen naisystäväni luona.

Tyttäreni on 2. luokalla lukiossa. Lisäksi hän hankkii omaa rahaa ensimmäisessä työpaikassaan viikonloppuisin silloin tällöin. Poikani aloitti kaksoistutkinnon. Hän opiskeli Hyrian kauppiksessa syksyn, ja lukion 1. jakso alkoi 30.11. Tällaisella rytmityksellä hän jaksanee opiskella ja pelata 4-5 kertaa viikossa jääkiekkoa.

Isänpäivänä lapset tulivat luokseni kakun ja kukkien kera. En ole voinut elää arkea lasteni kanssa yhdeksään vuoteen. Sen vuoksi vain muut etä-isät voi tietää, miltä minusta tuntui. Tuollaisen hetken, omien lasten vilpittömän, aidon isänpäivän muistamisen - siihen liittyvän yhdessäolon tärkeyden, läheisyyden ja lämmön, yhteenkuuluvuuden tunteen - arvo on kuin elämän tarkoitus itsessään. ELÄMÄ OLI SIINÄ, NIISSÄ HETKISSÄ. Muutaman viikon takainen isänpäivän muisto kantaa minua vieläkin - pitkälle.

Marraskuussa 2010 sain gradun valmiiksi ja opinnot päätökseen. Mutta vasta viimeisen puolentoista kuukauden aikana olen alkanut selvästi palautua rankoista elämän kriisien ja opiskelujen vuosista. Elämän energia ja ilo on löytymässä. Se tuntuu ´ja näkyy monella tavalla.

Tähän saakka olen halunnut vain \"levätä\" viikonloppuisin. 26.-27.11. olin vapaaehtoisen maanpuolstuksen \"Viestintä propaganda\" -kurssilla vanhalla Taistelukoululla Tuusulassa. Kurssi oli erittäin antoisa sekä yleisesti että oman työni kannalta.

Kurssilla katsottiin mm. talvi- ja jatkosodan ajoilta Natsi-Saksan ja suomalaisia propagandafilmejä. Itseäisyyspäivän kynnyksellä se palautti mieleen, että mailmanrauha, itsenäisyys ja hyvinvointi eivät ole itsestään selvyyksiä. Suomen itsenäisyys on suomalaisille yksi suurimpia arvoja, koska se on lunastettu kalliiseen hintaan. Malja itsenäisyydelle - menneiden sukupolvien uhrauksille ja työlle itsenäisyyden varmistamisessa!

Tänään laitan blogille laatu ja laadukkuus -teemaan liittyvän kirjoituksen, joka julkaistaan joulun alla Helsingin poliisipäällystökerhon jäsenlehdessä.

Hyvää joulun odotusta ja rauhallista joulua 2011 - sekä menestyksekästä uutta vuotta 2012!

Veli Hukkanen

03/12 2011 12:58

Kirjoitukseni Helsingin poliisipäällystökerhon joulukuussa 2011 ilmestyvässä lehdessä, jonka teema on \"Lupa laatuun\"

”Myyn vain sellaista, jonka itse laittaisin päälleni”

Useimmissa tilanteissa laatu on käsite, jonka jokainen voi ymmärtää ilman enempiä selittelyjä. Arkisessa käytössä laatu-termillä halutaan usein tuoda esille jonkin asian myönteisiä piirteitä ja onnistumista. Ammattiterminä se pyrkii arvioimaan sekä huonoa - puuttuvaa - että hyvää laatua.

Laadun tai laadukkuuden käsite ei kuitenkaan ole yksiselitteinen - monimielisyys on laatuun sisältyvä luonteenomainen piirre. Lisäksi laatu on aina suhteellista. Tarpeita ja odotuksia on kaikilla niillä jotka ovat jotenkin tekemisissä laadun kohteen kanssa. Laadun kohde ja ominaisuudet tuleekin määritellä riittävällä tarkkuudella, jotta sitä voidaan tarkastella ja arvioida täsmällisesti.

”Laatu on tarkastelun kohteen tarkastelijassa aikaansaamien positiivisten ja negatiivisten kokemusten summa.” (Salomäki, R. 1999.)

Laatuun liittyy valtava määrä erilaisia määritelmiä, näkökulmia, mittareita, tekniikoita, oppeja, koulukuntia ja teorioita. Yksi arvostetuimmista ja paljon käytetyistä laadun määritelmistä on Joseph Juranin ”Fitness for use” - käyttöön sopivuus. Juranin määrittelyä pidetään yleisesti hyvänä laadun laajana määrittelynä. Juran korostaa myös asiakaslähtöisyyttä laadun määrittelyssä.

Laatualan sanasto EOQC Glossary -kirjassa laatukäsite määritellään seuraavasti: ”Tuotteen piirteiden ja ominaisuuksien kokonaisuus, jonka kautta se voi tyydyttää asetetut ja olevat tarpeet.”

Yritystoiminnassa laatukäsite ymmärretään siten, että se edesauttaa yrityksen liiketoiminnallisia tavoitteita. Laadulla vaikutetaan asiakkaiden tyytyväisyyden aikaansaamiseen. Aivan vastaavalla tavalla voidaan ajatella myös julkisissa palveluissa ja kaikissa muissa organisaatioissa.

Laadun määritelmät eivät ole kiveen hakattuja. Esimerkiksi yritystoiminnan, tuotannon ja kaupan tarpeisiin sovitussa kansainvälisessä laadun standardistossa ISO 9000 laatukäsitteen määritelmä on vaihdellut ajan mukana.

Otsikkona oleva sekä ”Myyn vain sellaista, jota itsekin voisin ostaa” laadun määritelmät ovat huutonetissa käydystä keskustelusta. Määritelmien osuvuudesta voi olla montaa mieltä. Mutta poliisin palvelujen laatua voisi vallan hyvin miettiä noiden kielikuvien kautta. Yleensä asiakaslähtöisyys - palvelun saajan asemaan asettuminen - on hyvä lähtökohta laadun arviointiin.

Poliisissa jaettiin takavuosina laatupalkintoja. Laatu poliisitoiminnassa -julkaisussa määritellään poliisin laadunkehittämisen tavoite: ”Laadunkehittämisen tarkoituksena tulee olla, kuten kaikessa muussakin kehittämistyössä, poliisiorganisaation saaminen toimimaan entistä paremmin siten, että kansalaiset välittöminä asiakkaina ja koko ympäröivä yhteiskunta voivat olla tyytyväisiä ja että henkilöstön hyvinvointi ja tyytyväisyys samalla varmistetaan.” (Laatu poliisitoiminnassa - Poliisitoiminnan laadun itsearviointi EFQM-mallin avulla. 2003. Sisäasiainministeriön poliisiosasto.)

Laatu ei ole vain organisaation toiminnan kehittämiseen liittyvä kollektiivinen kokonaisuus. Jokaisen työntekijän työhyvinvoinnilla ja ammattitaidolla on keskeinen merkitys laadun tekemisessä. Laadukas työnjälki on ammattimiehen merkki.

Laatu ja laadun ymmärtäminen liittyy myös ihmisen yksilöllisiin ominaisuuksiin, motivaatioon yms. tekijöihin. Organisaatiossa työskentelee monenlaisia ihmisiä. Jotkut tekevät vain sen verran kuin käsketään, jotkut taas tekevät vapaaehtoisesti paljon enemmän kuin vaaditaan.

Yhdysvaltalainen kirjailija Robert M. Pirsig (1974) etsii laadun filosofista olemusta matkakertomuksen muotoon kirjoitetussa bestseller-kirjassaan Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Monikerroksisen teoksen teemoina ovat muun muassa laadun eli hyvän olemus ja laadun pyrkimys paeta määrittely-yrityksiä.

Organisaatiossa joillakin työntekijöillä on luontainen kyky ymmärtää toisia paremmin, ilman sen kummempia ponnisteluja, mikä on laadukasta palvelua ja työtä.

Pirsig kiteyttää osuvasti laadun päälle ymmärtävän ihmisen ominaisuudet: ”Ihminen, joka ymmärtää Laadun ja tuntee sen työskennellessään, on ihminen joka välittää. Ihminen, joka välittää siitä mitä näkee ja tekee, on ihminen jolla taatusti on joitakin laadun ominaispiirteitä.” (Pirsig, R. M. 1974, 300.)

Joidenkin henkilöiden tekemästä työstä tai antamasta palvelusta tulee esimiehille huonoa palautetta toistuvasti. Pirsig on pohtinut syitä työntekijöiden välisiin eroihin: ”Hyvän mekaanikon ja huonon mekaanikon välinen ero, samoin kuin hyvän matemaatikon ja huonon matemaatikon, on juuri tämä kyky valita hyvät tosiseikat huonojen joukosta laadun perusteella. Hänen on pakko välittää!” (Pirsig, R. M. 1977, 306.)

Pirsigin mukaan yksilön kykyä ymmärtää laatua voidaan kehittää: ”Täytyy jotenkin tajuta työn laatua. Täytyy olla käsitys siitä mikä on hyvää. Se vie sinua eteenpäin. Se käsitys ei ole vain jotain myötäsyntyistä, vaikka se onkin myötäsyntyinen. Sitä voi myös kehittää.” (Pirsig, R. M. 1977, 309.)

Jokaisella ihmisellä on sekä vahvoja että heikkoja osa-alueita. Organisaation ja erityisesti lähiesimiesten tulee huolehtia kaikkien työntekijöiden osaamisen kehittämisestä. Jotkut työntekijät tarvitsevat enemmän huomiota, motivointia ja valmennusta kuin toiset.

Päällystötutkinnon täydennysopintojen tuloksellisuus ja tuottavuus -luennolla eräs kanssaopiskelija kysyi Matti Mälkiältä, miten määritellään tuotos tai suorite, joka ei ole laadukasta. Mälkiä vastasi: ”Jos palvelu tai toiminta ei ole laadukasta, suorite tai tuotos on sutta eli hävikkiä.”

Laatu liittyy erittäin vahvasti organisaatiokulttuuriin ja johtamiseen, sen vuoksi ”sutta” tai ”hävikkiä” voi olla vaikea nähdä organisaation sisältä. Niiden näkemiseen tarvitaan joskus ulkopuolisten asiantuntijoiden arviointia tutkimuksen keinoin.

Laadukkaan poliisitoiminnan ja -palvelun kriteerit ovat erilaisia erilaisissa tilanteissa ja asiakaskohtaamisissa kentällä, tutkinnassa ja lupapalveluissa. Mielestäni laadukkaalle poliisitoiminnalle ja -palvelulle ominaista ja yhteistä on yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Juhani Anttilan (1990) tanka-runossa ”Laadukasta” on kiteytetty hyvän palvelun määritelmä.
”Tiedän, salaisen
sisimmänkin tarpeesi
tavoitan. Siten
sen sinulle valmistan,
lähiasiakkaani.”
(Anttila J. 1990)

Vaikuttavaa. Lähipoliisimaista. Poliisin lähiasiakkailla on lupa laatuun.

Veli Hukkanen
Itäisen poliisipiirin johtaja, ylikomisario

LÄHTEET:

Pirsig, Robert M. 1974. Zen ja moottoripyörän kunnossapito (tutkimusmatka arvojen maailmaan)
Salomäki, Rauno. 1999. Suorituskykyiset prosessit - Hyödynnä SPC (MET-julkaisu)
Sisäasiainministeriön poliisiosasto. 2003. Poliisiosaston julkaisusarja 1/2003. Laatu poliisitoiminnassa - Poliisitoiminnan laadun itsearviointi EFQM-mallin avulla

http://laatusanasto.blogspot.com/2005/04/laatu.html
http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Zen_ja_moottoripy%C3%B6r%C3%A4n_kunnossapito&oldid=9350530
http://fi.wikipedia.org/wiki/Laatu
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/973899/hauska_laatumaaritelma_huutonetissa

03/12 2011 13:13

Kuntavaalit 2008

VeliHukkanen.net

Varmasti turvallinen.

Blogi, Ajatuksia

Yhteystiedot